Pikkujoulut

Ihan on hallinnassa.. © Jukkis Tulisalmi

Ihanat pikkujoulut vietetty uuden talliporukan kanssa! Lauantaina puolen päivään aikaan kokoonnuttiin tallille ja siivottiin ja koristeltiin talli joulua varten. Ihanan näköistä tuli! Koristelujen jälkeen laitettiin hepat kuntoon ja lähdettiin pikkujoulumaastoon. Hevosilla oli _pikkasen_ virtaa :D Vähän äksöniäkin oli, mutta muuten kaikki meni hyvin. Kentällä vielä pauhasi musiikki ja ulkotulet palo. Aivan ihanaa! Mä olin jo siitä ihan fiiliksissä että pystyy laukkailemaan hevosella ja vielä kun kenttä on niin iso ja niin hyvässä kunnossa että sai vaan antaa mennä! Oisin voinu vaikka kuinka kauan vaan laukkailla ympäriinsä, mutta tuuli oli niin kova että veinas satulaan jäätyä kiinni. Ratsastelujen jälkeen juotiin vielä glögiä ja syötiin joulutorttuja. Tallikin alkaa valmistumaan pikkuhiljaa. Innolla odottelen ensi kesää että saadaan terassi otettua käyttöön! Siitä onkin sitten hyvä seurata valmennuksia ja kisoja ;)

Illalla vielä juhlimme pikkujouluja tallinpitäjä Heidin luona. Aivan ihanaa päästä näin ihanaan heppaporukkaan! Tällaista tän harrastamisen pitäis aina olla!
Ja löyty meiän tallilaisille oma tsemppausbiisi: Ne tekee töitä sen eteen! :D

©Jukkis Tulisalmi

Klinikkakäynti part 2

Kävimme tänään kontrollikäynnillä Hyvinkään klinikalla. Ja uutiset oli hyviä: Niveltulehdus on parantunut hyvin ja saamme nyt jatkaa täysin normaalia liikutusta! Jiihaa! :)

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Isänmaalliset maisemat kansallishevosen selästä käsin

Onnea 95-vuotiaalle Suomelle! Ja erittäin suuret kiitokset urheille sotahevosille, joita ilman emme olisi nyt tässä. Ollaan ylpeitä meidän aivan mahtavasta kansallishevosesta! Omasta suomiputestani en ainakaan voisi olla tämän ylpeämpi ♥

Muutto uuteen talliin

Tänään koitti vihdoinkin se päivä kun muutimme uuteen talliin! Konstan mukana uuteen talliin muuttivat myös Nikita ja Alma omistajineen. Uuden tallin sivut löytyvät täältä.

Käytiin puolen päivän maissa Marian&Alman kanssa maastoilemassa vanhassa paikassa. Maa oli vähän kova pakkasien takia, mutta ei näyttäny ponien menoa haittaavan.. Liikutuksen jälkeen laitettiin viimesiä kamoja kasaan. Tulipahan taas huomattua että sitä tavaraa on vuosien mittaan kertynyt ehkä pikkasen liikaakin.. :D Koko pakettiauto oli täynnä tavaraa. Huolestuttavinta oli että tavaroista ainoastaan 10 % oli Alman kamoja.

Perillä kävelytettiin poneja hetki kentällä, joka oli tosi hyvässä kunnossa kelit huomioon ottaen! Ja nyt on maneesikin parin kilometrin päässä. Ihanaa! Hepat pääsi vielä loppupäiväksi tarhaan tutustumaan muihin hevosiin. Kaikki kolme hevosta olivat kuin olisivat kotiinsa tulleet. Ihanaa :) On semmonen fiilis että täällä me tullaan viihtymään!

Kuvia uudesta paikasta tulee varmaankin viikonloppuna kun pääsen valosaan aikaan kuvailemaan. Nyt muutama kuva, jotka ostin Fotomedialta tällä viikolla :) Voi kun päästäis jo esteille!

Suomenratsujen kuninkaalliset, alue 90cm

Suomenratsujen kuninkaalliset, alue 90 cm

Suomenratsujen kuninkaalliset, kans 100 cm

Puoliksi kynitty poni

Huhhuh, olipahan urakka.. Klippasin ponin tänään. Kaulalta vedin kaiken pois (hikoaa siitä eniten), mutta selkään jätin karvat. En tiedä millä nimityksellä tuota mallia pitäisi kutsua.. Muutamaan kertaan veinas pinna palaa kun toi ponin karva on NIIIIN paksua. Kone tökki varsinkin mahan alla tosi paljon. Onneks Konu on niin kiltti et se vaan lötkötti paikallaan ♥ Katrin kommentti oli hyvä kun se piti etujalkoja ylhäällä että sain kainalot klipattua :D "Ai kauhee tällä paksu karva! Täähän on kun karhuntassu!" Ja puhu kyllä niin totta. Jos joku ei usko niin voi tulla koittamaan että kuinka paksussa sitä karvaa oikein on. ;)

Klippausoperaation jälkeen kävin maastossa. Ollaan nyt ruvettu ell:n ohjeen mukaan liikuttamaan pikkuhiljaa kohti normaalia liikutusta. Otettiin muutamat laukkapätkät ja herranjestas tossa ponissa on virtaa! Muutaman kerran peruutettiin ojaan keulimaan kun oltiin vähän erimieltä jarruista.. Alkaa vissiin poni parantua, jee!

Hehkutuksen paikka!

Pakko pikkasen hehkuttaa! Nyt kun Konsta on ihan vaan kävelytyksellä, piti jotenkin saada jännitystä elämään. Niinpä päätin hypätä selkään ilman satulaa otsalampun kanssa ja lähteä sysipimeään metsään. Tätä vois kutsua melkein itsemurhayritykseksi, kun kyseessä on hevonen, joka pari vuotta sitten heitti 15 minuutissa ratsastajan alas jos selkään uskaltautui ilman satulaa. Plus pelkäsi otsalamppua hulluna jos sen kanssa selkään kerkesi. Nyt käytiin reilu puolen tunnin lenkillä ja poju oli ehkä rohkein ikinä! Sysipimeessä metsässä tuli vastaan yks hevonen ja kaksi autoa eikä mitään!

Kenties ponilla lääkitys kohdillaan? :D Mutta pakko olla ylpeä entisestä arkajalasta! <3

Klinikkakäynti part 1

Maanantaina kävimme Konstan kanssa Hyvinkään Hevossairaalassa näyttämässä takajalkoja. Otj reagoi selvästi taivutuskokeissa ja myös juoksutuksessa ontumisen aste oli 2/5. Takajalat myös kuvattiin, koska pelkona oli että jos siellä olisi alkava nivelrikko. Onneksi Röntgenissä ei mitään sellaista löytynyt. Otj kintereeseen sai kaksi pistosta kortisonia ja 2 viikon kipulääkekuurin. Parin viikon päästä on myös kontrollikäynti, sitten taas tiedetään enemmän. Nyt viikko kävelyä ja sitten jatketaan kevyesti. Peukut pystyyn!

Syyskuun maastoilua

Ainiin, ja onhan meidän elämään semmonenkin muutos tulossa että muutamme kuunvaihteessa uuteen talliin! Ihka uuteen ihanaan yksityistalliin Janakkalaan! Uudesta tallista sitten muuton yhteydessä enemmän :)

Synkkiä aikoja..

Noniin.. Konstahan on ollut nyt pari viikkoa kevyemmällä liikutuksella. Fysioterapeutti kävi vielä uudestaan käsittelemässä Konstan, ja edelleen samoja jumeja löytyi. Hyvin todennäköistä on, että lonkassa on oikealla puolella revähdys. Saattaa myös olla, että siellä on pidempiaikainen "rikko", joka on aiheuttanut kaikki nämä meidän aikaisemmat sairastelut. Aiemmissa röntgeneissähän ei ole mitään vikaa jaloista löytynyt. Poni liikkuu toistaiseksi ihan puhtaasti, mutta takapää ei tee töitä oikeastaan olleenkaan. Se vain laahaa perässä. Nyt tässä on pohdinnat siitä mitä tuon kanssa pitäisi tehdä.. Poni on sairastellut niin paljon noiden jalkojensa kanssa ja varsinkin silloin kun valmentautuminen ja kisaaminen on ollut rankinta. Epäilykset herää, että mitä jos koko hevosesta ei vain ole kisakäyttöön. Onko siitä enää edes estehevoseksi? Huoh, jonkinnäköisiä päätöksiä tässä vissiin pitäisi tehdä.. Sykäksi vetää väkisinkin :(

Ei nyt ihan nappiin mene, mutta silti ratsastajaa vielä tuolloin hymyilytti 
© Mirella Ruotsalainen

Pieleen menneet kunkkarit ja syy siihen..

Suomenratsujen kuninkaalliset menivät meidän osalta aivan pieleen, mutta onneks nyt löytyi syykin siihen. Meidän kisailut tältä kaudelta jäivät jälleen kerran lyhyeen..

Tiimi toimii vaikkei menestystä tulekaan! ©Mirella Ruotsalainen

Olimme tosiaan Kunkkareissa perjantain luokissa 90 ja kansallinen 100. Sen kummepaa kisaselostusta en jaksa tehdä, mutta tiivistetysti kisat menivät aivan metsään. Konsta ei ollut yhtään oma itsensä, se ei imenyt esteille yhtään ja hyppäämisestä ei tullut mitään. Ei niinkun yhtään mitään! Puomit tuli alas, ja se vaan meni esteistä LÄPI. Ei yhtään Konstan tapaista!

90 cm

Aloin sitten kotimatkalla äidin kanssa pohtimaan että mikä ihme nyt oikein mätti. Konsta on aina imenyt hyvin esteille, eikä olla ikinä saatu tuollaisia virhepistelukemia (90: 8vp, 100: 16vp). Nyt myös kummankin kentän pohjat olivat hyvät, joten sekään ei voinut olla syy tähän.Sitten aloin yhdistellä muutamia asioita: Konsta oikea laukka on pienen ajan sisällä huonontunut ja kääntyminen oikeassa laukassa on hankalaa ja lisäksi ennen ypäjän kisoja olimme Suskin kouluvalkassa, josta ei tullut mitään. Mahdoton edes selittää kuinka perseelleen se tunti meni, mutta silloinkin tuntui että kaikki ei ole ihan kunnossa. Mieleen rupesi hiipimään ajatus että taitaa taas olla jonkunnäköistä jumia selässä/takapäässä. Konstalle tilattiin fysioterapeutti.

Näin hyviä hyppyjä..

Ennen fysioterapeutin tuloa kerkesimme yhdessä suskin estevalmennuksessa käymään. Epäilyksemme pahemmasta jumista saivat vahvistuksen, kun "yksinkertainen" puomi-kavaletti-tehtävä ympyrällä ei onnistunut. Ennen pientä kavaletti Konsta otti raville ja roiskaisi vain esteen yli. Suskikin tunnusteli Konstan takapään lihaksia ja löysi jäykkyyttä sieltä. Jatkoimme kuitenkin tuntia kevyemmin, koska Konsta kuitenkin liikkui aivan puhtaasti, ongelmat ilmenivät lähinnä esteillä. Tunnin edetessä alkoi pojukin vertyä ja lopuksi tulimme innaria, jonka poju selvitti upeasti! Ja taas kerran mieleen pamahti Ypäjän katastrofi: Sielläkin 90 meni huonommin, vaikkakin pienemmillä virhepisteillä, mutta 100 poju oli selvästi jo vertynyt ja rata oli sujuvampi vaikkakin virhepisteitä tuli paljon.

100 cm

Otettiin aika rennosti loppuaika ennen fysioterapeutin tuloa. Eilen tiistaina meidän luottofysioterapeutti Annakaisa vihdoinkin pääsi käsittelemään Konstaa. Itse en päässyt töiden takia paikalle, mutta äiti kertoi aika hyvin tiivistelmän Annakaisen tuomiosta. Hän ihmetteli että miten Konsta on edes pystynyt hyppäämään! Oikea puoli oli AIVAN jumissa ja lonkasta löytyi todella paha "jumi". Annakaisa epäili että lonkalle on käynyt joskus joku onnettomuus. Mutta juuri tämän lonkan kipuilun takia koko hevosen ei olisi kaiken järjen mukaan pitänyt kunnolla pystyä edes hyppäämään! Mutta mitä meidän Konsta on tehnyt: Totellut mammaa ja mennyt vaikka kipeetä on tehnyt! Ypäjän kisojen katastrofi sai vihdoinkin syyn. Taas alkoi päässä raksuttaa ja niin moni asia loksahti paikoilleen. Onneksi tajuttiin pohtia asiaa syvemmin eikä vaan jääty murehtimaan tappiota. Fysioterapian aikana Annakaisa sai jo pikkasen jumeja poistettua ja antoi meille ohjeet parin viikon ajalle. Uusi hoitoaika sovittiin 2 viikon päähän. Nyt 2 viikon ajan liikuttelemme rennosti ja hypätä ei saa missään nimessä. Annakaisa antoi myös venyttelyohjeet. Edessä saattaa olla myös etujalkojen kuvaus, jos ongelmat eivät näillä fysikaalisilla hoidoilla helpotu.. Toivottavasti Konstasta vielä tulee estehevonen!

100 cm

Omistan varmaan maailman kilteimmän ja rehellisimmän suomiputen! Pikkureppana on mennyt esteistä yli ihan vaan kun mamma käskee vaikka itsellä on ollut kipuja. Voi pikku-Konstaa ♥ Nyt kyllä tehdään kaikkemme että poju tulee taas kuntoon!

Kangasalan kenttäkisat

© Sinttu Vaahtera

Tämän vuoden ensimmäiset kenttäkisat on nyt takana! Ja valitettavasti jäävät myös meidän viimeisiksi tämän kauden osalta. Toivotaan että ensi vuonna olisi parempi onni ja hevonen pysyisi terveenä koko kauden. Tällä kertaa mentiin tuttari, joka oli samalla Hämeen alueen kenttämestaruusluokka.

Upeat oli maisemat.. © Sinttu Vaahtera

Kerrankin ei ollut aikainen herätys! Meidän koulustartti oli vasta 11.30 ja paikan päälle saavuttiin kymmenen maissa. Olin varannut meille tallipaikan, joka oli Wääksyn kartanon tallissa. Helpottaa kummasti että saa hevosen kunnon karsinaan, kun että venkslailee välillä hevosta koppiin ja välillä käsihevosena..

Kouluverkka meni meillä aivan päin sanonko mitä. Konsta kyttäili ihan kaikkea, siis ihan kaikkea! Kakkalaatikoita, puomeja kentän laidalla, estetolppia, heinänkorsia.. Ja pari kertaa veti ravista ihan suoraan seis, tuijotti maata ja lähti peruuttamaan taaksepäin ihan kun maa edestä olisi romahtanut. Ja siis meiän edessä ei missään ollut 5 metrin säteellä MITÄÄN muuta kun hiekkaa :D En siis ymmärrä. Ei se ennen oo tommosta tehnyt.. Meidän "rohkea" kenttäponi :D Noo, ei kovin kauaa keretty verkkaamaan kun piti jo kouluradan luo mennä omaa vuoroa odottelemaan. Kyttäily jatku myös kouluradalla.. Ja meidän tuurilla vielä juuri kun oltiin aloitettu koulurata, kentän viereisestä pimeästä pusikosta pamahtaa joukko maastoradan kävelijöitä ja ponihan säikähtää tietysti niitä. Mulla meni keskittyminen ihan pieleen ja veinasin jo unohtaa mitä piti seuraavaksi tehdä. Jäi sitten s-kiemuran valmistelut ja taivutukset aivan puolitiehen ja tuntu että koko loppuratakin meni ihan mönkään. Suoritusta ei kyllä yhtään helpottanut että toiselta pitkältä sivulta puuttuivat kirjaimet, tai sitten ne oli niin hyvin piilotettu ettei niitä hevosen selästä nähnyt.. Todella helppo oli koittaa sijoittaa tehtävät oikeaan kohtaan. Kouluradan jälkeen oli vähän semmonen fiilis että pitäiskö itkeä vai nauraa, mutta eipä siinä hirveästi muuta kerennyt kun lähteä vaihtamaan estekamoja päälle. Kouluradan prosentit olivat huikeat 54,44%.. Kaikkien aikojen surkeimmat mitä ollaan ikinä saatu! Siis jos ei meidän ihan ensimmäisiä kisoja lasketa.

Rataesteet olikin sitten Pohtiolammen kentällä, jonne oli Wääksyn kartanolta n. 10 minuutin kävely. Matkan varrella oli "hurjia" puisia siltoja, jotka piti ylittää. Aluksi vähän pojua pelotti mutta rohkeesti kuitenkin yli meni. Ja ollaanhan me hurjempiakin siltoja ylitetty, mm. Saimaan kanavan yli ollaan menty peltistä rämisevää siltaa pitkin ;) Otin aika lyhyen verkan ja sitten suoraan vaan radalle. Tempo meillä ei ollut mikään maailman paras, poju oli jotenkin vähän nukuksissa, enkä saanut sitä kunnolla herätettyä. Puhdas rata kuitenkin saatiin. Poju pääsi eläinlääkärin tarkastuksen jälkeen karsinaan lepäilemään ja syömään heinää. Me lähdettiin äitin kanssa kävelemään maastorataa ja samalla käytiin katsomassa kuinka alhaalla tuloslistassa ollaan. Sijoitus oli hurja 32.. Kerettiin hyvin vielä katsoa harrasteluokan maastoesteet kokonaisuudessaan ja vielä tuttarin alustakin muutama. Sitten alkoi olla jo oma lähtö lähellä..

Hauta oli hurja! © Sinttu Vaahtera

Tuttarin maastoesteratahan oli siis sama kuin Suomenhevosten helpossa, eli periaatteessa mentiin sh helpon tasoinen maastorata! Senni on tehnyt blogiinsa hienon walkthrough-postauksen, josta pääsette hyvin katselemaan miltä ne radan esteet näyttivät. Linkki Sennin postaukseen tässä. Maastoverkassa pojulla oli vähän virtaa :D Välillä tuntu ettei jarruja ollu ollenkaan. Ja ekan kerran kun tultiin verkkaesteelle (pieni pyötä) niin poju veti ohi... Ajattelin jo tässä vaiheessa että ei hele, jos tämmösellä esteellä tulee jo ohimeno niin turha odottaa mitään kummempia itse radalta.. No, seuraava hyppy meni jo paremmin. Otettiin vielä yks hyppy penkille ja sekin meni hyvin. Sitten vielä avattiin hengitystiet spurtilla ja alettiin odottelemaan omaa lähtöä. Ja sittenhän se jo läheni.. Minuutti.. 30 sekuntia.. 20 sekuntia.. 10, 9, 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2, 1, ratsasta!

© Sinttu Vaahtera

Ja mikä fiilis meillä oli radalla! Poni kiiti ku pieni piru ja luottavaisesti meni esteistä yli! Muutamilla esteillä vähän kyseli että oisko nyt ihan pakko mennä, mutta hienosti meni kun kuski vähän pisti pohjetta. Kaikki esteet mitä oli olin kuvitellu että se kyttäis niin ei mitään! Mutta sitten.. Haudan jälkeen olin jo niin fiiliksissä että jippii, tästä saattaa jopa tulla puhdas rata, laitoin vielä pikkasen vauhtia lisää ja sitten.. Este numero 13 oli katajaaidan takana ja en himmailla siihen tarpeeksi ja ohihan se meni.. No, ei muutakun uudestaan ja jatkettiin matkaa. Loppurata meni tosi hyvin ja poju jakso vielä loppukirinkin, mutta 20 virhettähän siitä kiellosta tuli plus aikavirheet jotka tuli kun jouduttiin takasin esteelle tulemaan. Mutta muuten mulla jäi kyllä tosi hieno fiilis tuosta maastoradasta! Kun tuo poju ei kuitenkaan sieltä rohkeimmasta päästä ole mutta silti niin reippaasti meni! Tästä on hyvä jatkaa! ;)

Kävin vielä sunnuntaina katsomassa loppuluokkien maastoesteet ja kannustamassa tuttuja. Tää viikko otetaan Konstan kanssa iisimmin maastoilleen ja yhdessä kouluvalkassa käydään. Nyt kyllä ruvetaan panostaan tohon kouluun oikein kunnolla! Perjantaina onkin sitten vuorossa Suomenratsujen kuninkaalliset Ypäjällä. Mennään alue 90cm ja kansallinen 100 cm. Kun nyt vaan pysyis puomit ylhäällä..

Klippausta ja koulutuuppausta

Nyt kun hevoset ovat jo yöt sisällä, uskalsin klipata ponin. Klippasin koko ponin, tosin päätä en klipannut ja satulan alle jätin karvaa. Toi on kyllä niin mahdoton kasvattamaan karvaa! Sillä oli jo kunnon talvikarvan kasvatus päällä! Ja edelliset talvikarvansa pudotti vasta juhannuksena.. Varmaan parin viikon päästä taas kyniminen edessä.. Ei tsiisus :D

Klipattu poni ja kylmäyssavet jalassa

Tänään oltiinkin sitten Suskin koulutunnilla. Hiottiin vähän lauantain koulukoetta varten.. Ja apu oli kyllä niin paikallaan! Saatiin jonkun verran parannettua meidän pahimpia ongelmia, mutta työtä on vielä. Toivotaan että kisoissa kaikki sitten naksaihtaisi kohdalleen. Tuskin niin käy muttä toivossa on hyvä elää..

Maastoestevalmennus Wääksyn kartanolla

Eilinen maastoestevalmennus Wääksyn kartanolla oli todellin extempore-reissu! Kävin päivällä katsomassa kipassa mitäs kaikkia luokkia Kangasalan kenttäkisoissa oikein onkaan ja eksyin sitten heidän seuran sivuille katselemaan kuvia maastoesteistä ja tajusin että maastoesteratahan suljetaan sinä samaisena päivänä. Soitin sitten maastoesteiden yhteyshenkilölle ja paljastui että samana iltana oli vielä yksi valmennus jossa olisi tilaa meillekin. Ei muuta kun matkaan! Jos niihin kisoihin ensi viikon vkl haluan, niin olisihan se kiva vähän harjoitellakin, kun tänä vuonna vain kerran päästy maastoesteitä hyppäämään..

Hyvin löydettiin paikalle ja hienot puitteet kartanon mailla ainakin on! Meitä vain huvitti joka paikassa olevat kyltit: "Kulku kielletty" "Pääsy kielletty" "Kulku EHDOTTOMASTI kielletty" :D Valmentaja oli unohtanut meidät kokonaan, joten tunti olikin alkanut puoli tuntia aiemmin kun meille oli ilmoitettu.. No, muut siirtyivät isolta nurmikentältä jo hautoja hyppämään, kun me jäätiin verryttelemään ja ottamaan muutamia verkkahyppyjä tukeilla. Pian oltiin mekin lämmetty, joten siirryttiin muiden kanssa haudoille. Haudoilla ei tähän asti ole ollut mitään ongelmaa, eikä nytkään ollut ekalla kerralla. Yli mentiin ekalla, mutta kun tultiin toisen kerran niin poju veti jarrut pohjaan. Uusi yritys, sama homma. Kolmannella kerralla saatiin vetoapua ja sitten mentiin kun ei mitään. Ja tultiin vielä pari kertaa se yksinkin, sekä ylä- että alamäkeen. En ymmärrä mikä sille tuli! Pelkäskö reppana putoavansa sinne vai mikä oli :D No, tultiin vielä isompaakin hautaa, joka oli tommoselle melkein ponikokoselle suokille jo tosi syvä ja leveyttäkin oli jo melkoisesti. Ja ei mitään! Tää hauta oli kuitenkin ainakin kaks kertaa pienempää hautaa isompi. Mutta hyvä näin! Tehtiin vielä pientä rataa haudoilla ja lähiympäristön esteillä.

Hautojen jälkeen lähdettiin vesiesteelle. Rohkeesti poju meni veteen, aluksi ei tosin veinannu laukka pysyä, mutta sekin sitten onnistu. Ennen vettä ja veteen hypyt suju hyvin. Tää helpotti mun oloa, koska vesi on yleensä ollu meille se jännin juttu :) Vesiesteen jälkeen muut ratsukot lopettivat, mutta me mentiin vielä nurmelle hyppämään kapeata ja pientä radan tynkää. Huomasin Konstasta että väsymys alkoi jo vähän painaa, koska keli oli todella painostava ja tiistainen estevalmennus painoi selvästi.. Ja sitten kun päästiin kapealle, niin väsymys oli aivan selvä: hirveä kiukuttelu alkoi. Ei aluksi veinannut millään mennä kapeata, vaikka Suontaan harjoituksissa kapeat ei tuottanu mitään ongelmaa. No, kun esteeseen laitettiin pienet johteet niin ei mitään ongelmaa. Sitten johteet nostettiin pois ja edelleen tultiin hyvin. Tehtiin vielä pientä rataa ja pientä suhteutettua väliä kapean kanssa kaarevalla uralla. Poju oli tosi väsynyt lopussa, koska ei oikein enää jaksanu kunnolla hypätä vaan vain roiskaisi itsensä esteiden yli. Mutta hyvin suoritti silti tehtävät! ♥

Suontaan treeneistä

Vähän on sekalaiset fiilikset näitten treenien pohjalta.. Ne esteet mitkä ei oo ennen tuottanu kovin suurta ongelmaa oli tänään ongelmallisia kun taas meille aiemmin hankala vesi ei ollut tänään mitään.. Olin jo niin varma että mennään kisoissa sitten se tuttari kun se on Hämeen aluemestaruusluokka, mutta nyt alkoi epäilyttämään.. Ehkä toi kaikki kiukuttelu johtui väsymyksestä ja saattohan pojun paikatkin olla vielä kipeät edellispäivän valmennuksesta, mutta silti epäilyttää. Nyt sitten alkaa armoton pohdinta että mennäänkö sittenkin vaan harraste vai uskalletaanko koittaa tuttaria. Vai jätetäänkö koko kenttäkisat väliin ja mennään Aulangon alue-estekisoihin. Sitä pohtiessa taitaakin loppuviikko mennä!

Valmentautumista ja völjyilyä

Poni viettää vielä tämän viikon laitumella ja sitten palataan taas normaaliin päivärytmiin. Nytkin olen käynyt pojua liikuttamassa 4-5 kertaa viikossa, välillä rennommin, välillä taas vähän vauhdikkaammin. Eilen oltiin pitkästä aikaa Suskin estetunnilla. Mentiin n. metrin rataa ja hienosti poju meni! Kuski kun vielä oppis pysymään mukana :D

Syksyn kisakoitoksetkin alkavat lähestyä.. Sen suurempia suunnitelmia en enää uskalla tehdä, koska tuntuu että mitä enemmän suunnittelee, sitä varmemmin kaikki menee metsään. Vaikka suunnittelemiseen en syyllisty, niin pikkasen voi aina tavoitteita asettaa.. :D Kovasti ainakin yritetään päästä Hämeen alueen kenttämestaruuksiin, Suomenratsujen kuninkaallisiin ja Hämeen alueen estemestaruuksiin. Saa nähdä miten tällä kertaa käy..

Lomailua ja rikkoutuneita kisaunelmia..

Konstan on ollut nyt tämän viikon laitumella ja ollaan sitä käyty säännöllisen epäsäännöllisesti liikuttelemassa. Tosiaan olisimme kovasti halunneet mennä ensi viikonlopun kenttäkisoihin Suontaalle menemään sama tuttari kun viime vuonnakin, mutta kengityksellisistä ongelmista johtuen jäävät tänä vuonna väliin.. :( Harmittaa kyllä aikalailla, koska harjotukset meni jo niin hyvin ja Messiläkin meni meiltä paremmin kun osasin odottaa! Varsinkin kun tietää että meiltä on niin monet kisat ja jopa kokonaiset kisakaudet jääny väliin sairastelujen takia, että kerran kun hevonen on kunnossa niin olisi kiva kisata. Mutta eiköhän näitä kisoja vielä tule. :)

Miten niin poni on innoissaan?! @Messilä Derby

Lomailua ja löysäilyä ei tosin jatku kun tämä viikko ja sitten palataan taas ruotuun! Seuraava isompi kisakoitos on sitten Suomenhevosten kuninkaallisissa. Tietysti saatetaan johonkin tässä välilläkin eksyä, saa nyt nähdä.

Ainiin!! Nykyään pystyn ratsastamaan pojun ILMAN SATULAA laitumelle! Mitä ihmettä on tapahtunu mun kauhukakaralle?! Omistan näköjään tätä nykyä AIKUISEN hevosen! :D

© Eve Salo

Messilä Derby

90 cm ©Tarja Kallio

Käytiin torstaina avaamassa meidän kisakausi vihdoin ja viimein! Tänä viikonloppuna on Messilä Derby viimeistä kertaa ja eilen siellä oli seuraluokat, joista menimme 90 ja 100. Mukana oli derbyesteitä, eli samalla päästiin muutama maastoestekin hyppäämään.

90 cm © Tarja Kallio

Meidän ajoitus sattui tälläkin kertaa ihan nappiin :D Juuri kun päästiin kisapaikalle joku huutaa viereisen kopin tytölle että ysikympin rataan kävely on jo alkanu. Ei muuta kun juoksujalkaa kentälle ja seuraamaan muitten perässä.. Ratapiirrustusta en tietenkään kerennyt katsomaan, mutta onneksi kummassakin luokassa oli niin yksinkertaiset radat että munaamisen mahdollisuus oli aika minimaalinen. Radan kävelyn jälkeen kerkesinkin muutaman ratsukon menoa seuraamaan kentän laidalta, kunnes oli oman verryttelyn vuoro. Verkka meni ihan ok, otin kumpaankin luokkaan vaan 3 verkkahyppyä. Tämä määrä on aiemmin hyväksi todettu :) Ja niin todettiin jälleen  tälläkin kertaa! 90 mentiin puhtaasti ja hyvällä temmolla. Maastoesteille kun lähdettiin, niin Konsta oli vähän ihmeissään että mitä sä mua tonne kentän ulkopuolella ohjaat kun esteethän on täällä kentällä.. Mutta hyvin meni silti portaat ylös ja samoin hauta. Luokassa oli arvosteluna A.1.0 eli kaikki puhtaan radan menneet saivat ruusukkeen, myös me siis.

90 cm © Tarja Kallio

Metrin rata meni muuten melkein paremminkin kuin ysikymppi, mutta kolmannelle esteelle tehtiin kumpikin arviointivirhe.. En nähnyt askelta kunnolla, joten pistin pikkasen lisää pökköä pesään ja ajattelin että tää hyppy otetaan vähän kauempaa. Konsta kuitenkin päätti että eipäs oteta, kyllä tähän vielä puolikas askel mahtuu. No eipä mahtunut.. Este tuli alas ja melkein oltiin nenällään. Mutta loppurata menikin hyvin. Maastoesteissä ei mitään ongelmaa ja viimenen iso okserikin hyvällä ilmavaralla. On sillä vaan mahoton ponnu! Ei nuo metrisetkään esteet paljon missään tuntunu. Kunhan vaan kuskin pää kestäis niin varmasti 110 menis keposesti. Saatiinhan me Konstan hyppytyylistä kehuja puoliveri-ihmisiltäkin! Nyt vaan seuraavia koitoksia odottelemaan!

90 cm © Tarja Kallio

100 cm ©Tarja Kallio

100 cm ©Tarja Kallio

Iik, siel olikin hauta! ©Tarja Kallio

100 cm ©Tarja Kallio

Hattulan maastoestetreenit

Käytiin eilen torstaina meidän tämän vuoden ensimmäisissä maastoestetreeneissä ja fiilis on mitä mahtavin! Treenit oli Hattulassa Suontaan kartanolla ja valmennuksen piti Seppo Laine. Paikka on meille onneksi jo aika tuttu, muutamat kerrat siellä ollaan jo treenaamassa käyty ;)

Heti alkuverkoista lähtien oli pojulla vauhti päällä! Välillä tuntu että jarrut puuttu kokonaan :D Mutta mielummin näin. Aloitettiin verkkahypyt pienellä tukilla. Aluks meillä oli laukat ihan hukassa esteillä, esteen jälkeen tultiin vastalaukkaan tai ristilaukkaan vaikka kuinka yritin tehdä töitä.. Konstalla tuo jännitys yleensä vaikuttaa juuri noihin laukkoihin, ei se myötälaukkaa veinaa millään löytyä.. Mutta kun päästiin kunnolla kiinni harjotuksiin niin alkoihan ne laukatkin sujua. Tehtiin pieniä radan pätkiä, missä oli 3-4 estettä. Jopa yksi 3 esteen suhteuttu väli kaarevalla uralla ja vielä kapeilla esteillä meni meillä heti kerrasta hyvin!

Lopuksi käytiin vielä vedessä. Aluksi vaan käveltiin vesi läpi, eikä konsta tuntunu enää välittävän siitä mitään. Sit tultiinkin jo hyppyjä veden jälkeen ja ennen vettä ja vielä vedestä pois hyppy. Eikä mitään ongelmaa! Ihanaa!

Jäi kyllä niin hyvä fiilis tästä valmennuksesta että kait se on pakko ilmottautua samaisen paikan tuttariin parin viikon päähän.. Tai no jos mä nyt kuitenkin vielä harkitsisin.. Tai.. No en minä tiedä! Onneksi saa vielä viikon rauhassa miettiä mitä tehdään. Mutta selvästi meni paremmin kun viime vuonna. Nyt jäi pois ne tyhmät puolikkaat askeleet ennen estettä ja jarru-pohjaan-pari-askelta-ennen-estettä-ja-paikaltaan-yli-tyyliset hypyt. Eikä mikään korkeuskaan näyttänyt tuottavan ongelmaa vaan hyvät ilmavarat jäi aina, eli hyvällä omalla tunnolla voin ensiviikolla mennä Messilä Derbyn torstain luokissa 90 ja 100 :) Vitsit, tätä fiilistä ei kyl pääse mikään pilaamaan! On se poni mahtava!



Loppuun vielä pieni kovakooste meiän treeneistä. Kuvista IIIIISO kiitos meiän "hovikuvaajalle" Sintulle! Kaikki kuvat on nähtävissä TÄÄLLÄ.

Täällä taas!

Hihhei, hengissä vielä ollaan vaikka aikamoista hiljaiseloa tää blogi onkin jo jonkin aikaa elänyt.. Suurimmat syyt siihen on ollut ettei päivitettävää ole oikein kummoisesti ollut ja minä reissasin alkukesän Kreikassa ja Portugalissa. Mutta nyt ollaan taas mukana hikitreeneissä, hevonen kunnossa ja ai että kun tuntuu hyvältä!

Äiti ja Konsta estetunnilla

Mun portugalin loman aikana äiti liikutteli konstaa ja kävivät vähän estetunnillakin! Nehän innostu niin kovasti että pitäis ruveta niille seurakisoja etsimään. 

Kesäkuun lopussa aloimme taas käydä Suskin tunneilla. Viimeisin tunti oli tämän viikon maanantaina. Itse kuski oli hieman koomassa, koska olin tullut aamuviideltä kotiin portugalista ja tehnyt vielä kokonaisen työpäivänkin siinä välissä, mutta hienosti meni tunti silti. Kerrankin Konsta oli alusta asti ihan fiiliksissä! Oikea takanen on hieman jäykempi aina alussa ja hypyissä kun se on ponnistavana jalkana niin hyppy ei ole ihan niin pehmeä.. Mutta lopputuntia kohti alkaa paranemaan. Maanantaina menimme rataharjoituksia ja lopuksi suski rakensi meille radan minkä esteet oli 90cm+. Mentiin ensin pieni rata ja heti perään mentiin myös "uusinta". Ai että kun oltiin liekeissä! Tää on se syy miks mä niin tätä harrastusta rakastan!

Äiti ja Konsta estetunnilla

Myöhemmin tällä viikolla menin Konstalla ILMAN SATULAA kokonaisen ratsastuskerran. Kyllä, pysyin siellä kokonaiset 45 minuuttia ilman satulaa, hevosella joka ennen heitti viimeistään vartin jälkeen kuskin tunnustelemaan maaperää. Ja hienosti menikin! Viimeisen vuoden aikana on selvästi huomannut kuinka tuo poika on aikuistunut ihan silmissä. En edes muista koska viimeksi se ois jotain pöljää tehnyt.. (Tai itseasiassa nyt tulikin mieleen parin viikon takainen episodi kun Konstaa ei näkynyt laitumella ja rupesin huutelemaan sitä niin poju laukkaa hillitöntä laukkaa aidan väärällä puolella maastoesterataa väärään suuntaan kohti mammaa :D)

Niinkuin tähänkin asti, jatketaan maastoilua tiuhaan tahtiin (kunnon kohottamisen takia) ja Suskin treeneissä käydään viikottain. Ensi viikolla torstaina 19.7. mennään Suontaan kartanolle hyppimään maastoesteitä Laineen Sepon valvovan silmän alle. Kauden ensimmäiset kisat olisi tarkoitus mennä Messilä Derbyssä parin viikon päästä. Toivotaan että meidän sairastelut olisivat tältä osin tässä!

Auringonlasku Portugalissa

Ps. lupaan tästä lähtien päivitellä meidän kuulumisia pikkasen useammin ;)

Kolmen viikon tauon jälkeen jälleen satulassa!

Hiphei! Nyt näyttää taas hyvältä! :) Eilen tiistaina ratsastin konstalla ensimmäistä kertaa reilun kolmen viikon sairasloman jälkeen. Ja puhtaasti meni kaikki askellajit! Ja intoa työntekoon löyty vaikka kuinka.. Mutta toivotaan nyt että jalka pysyisi kunnossa ja saataisiin jatkaa treenejä katkoitta. Peukut pystyyn!

Kavioliittoa 6 vuotta!

Minulle ja Konstalle on kertynyt yhteistä taivalta jo 6 vuoden verran ♥ Kaikennäköistä ihanaa ja kamalaa on kerennyt tapahtumaan ja eikä sanat riitä kertomaan millasen aarteen olen käsiini saanut. Tässä kuvakavalkaadi meidän 6 vuotisesta matkasta tähän päivään!

Kunnes kuolema meidät erottaa ♥