Kangasalan kenttäkisat

© Sinttu Vaahtera

Tämän vuoden ensimmäiset kenttäkisat on nyt takana! Ja valitettavasti jäävät myös meidän viimeisiksi tämän kauden osalta. Toivotaan että ensi vuonna olisi parempi onni ja hevonen pysyisi terveenä koko kauden. Tällä kertaa mentiin tuttari, joka oli samalla Hämeen alueen kenttämestaruusluokka.

Upeat oli maisemat.. © Sinttu Vaahtera

Kerrankin ei ollut aikainen herätys! Meidän koulustartti oli vasta 11.30 ja paikan päälle saavuttiin kymmenen maissa. Olin varannut meille tallipaikan, joka oli Wääksyn kartanon tallissa. Helpottaa kummasti että saa hevosen kunnon karsinaan, kun että venkslailee välillä hevosta koppiin ja välillä käsihevosena..

Kouluverkka meni meillä aivan päin sanonko mitä. Konsta kyttäili ihan kaikkea, siis ihan kaikkea! Kakkalaatikoita, puomeja kentän laidalla, estetolppia, heinänkorsia.. Ja pari kertaa veti ravista ihan suoraan seis, tuijotti maata ja lähti peruuttamaan taaksepäin ihan kun maa edestä olisi romahtanut. Ja siis meiän edessä ei missään ollut 5 metrin säteellä MITÄÄN muuta kun hiekkaa :D En siis ymmärrä. Ei se ennen oo tommosta tehnyt.. Meidän "rohkea" kenttäponi :D Noo, ei kovin kauaa keretty verkkaamaan kun piti jo kouluradan luo mennä omaa vuoroa odottelemaan. Kyttäily jatku myös kouluradalla.. Ja meidän tuurilla vielä juuri kun oltiin aloitettu koulurata, kentän viereisestä pimeästä pusikosta pamahtaa joukko maastoradan kävelijöitä ja ponihan säikähtää tietysti niitä. Mulla meni keskittyminen ihan pieleen ja veinasin jo unohtaa mitä piti seuraavaksi tehdä. Jäi sitten s-kiemuran valmistelut ja taivutukset aivan puolitiehen ja tuntu että koko loppuratakin meni ihan mönkään. Suoritusta ei kyllä yhtään helpottanut että toiselta pitkältä sivulta puuttuivat kirjaimet, tai sitten ne oli niin hyvin piilotettu ettei niitä hevosen selästä nähnyt.. Todella helppo oli koittaa sijoittaa tehtävät oikeaan kohtaan. Kouluradan jälkeen oli vähän semmonen fiilis että pitäiskö itkeä vai nauraa, mutta eipä siinä hirveästi muuta kerennyt kun lähteä vaihtamaan estekamoja päälle. Kouluradan prosentit olivat huikeat 54,44%.. Kaikkien aikojen surkeimmat mitä ollaan ikinä saatu! Siis jos ei meidän ihan ensimmäisiä kisoja lasketa.

Rataesteet olikin sitten Pohtiolammen kentällä, jonne oli Wääksyn kartanolta n. 10 minuutin kävely. Matkan varrella oli "hurjia" puisia siltoja, jotka piti ylittää. Aluksi vähän pojua pelotti mutta rohkeesti kuitenkin yli meni. Ja ollaanhan me hurjempiakin siltoja ylitetty, mm. Saimaan kanavan yli ollaan menty peltistä rämisevää siltaa pitkin ;) Otin aika lyhyen verkan ja sitten suoraan vaan radalle. Tempo meillä ei ollut mikään maailman paras, poju oli jotenkin vähän nukuksissa, enkä saanut sitä kunnolla herätettyä. Puhdas rata kuitenkin saatiin. Poju pääsi eläinlääkärin tarkastuksen jälkeen karsinaan lepäilemään ja syömään heinää. Me lähdettiin äitin kanssa kävelemään maastorataa ja samalla käytiin katsomassa kuinka alhaalla tuloslistassa ollaan. Sijoitus oli hurja 32.. Kerettiin hyvin vielä katsoa harrasteluokan maastoesteet kokonaisuudessaan ja vielä tuttarin alustakin muutama. Sitten alkoi olla jo oma lähtö lähellä..

Hauta oli hurja! © Sinttu Vaahtera

Tuttarin maastoesteratahan oli siis sama kuin Suomenhevosten helpossa, eli periaatteessa mentiin sh helpon tasoinen maastorata! Senni on tehnyt blogiinsa hienon walkthrough-postauksen, josta pääsette hyvin katselemaan miltä ne radan esteet näyttivät. Linkki Sennin postaukseen tässä. Maastoverkassa pojulla oli vähän virtaa :D Välillä tuntu ettei jarruja ollu ollenkaan. Ja ekan kerran kun tultiin verkkaesteelle (pieni pyötä) niin poju veti ohi... Ajattelin jo tässä vaiheessa että ei hele, jos tämmösellä esteellä tulee jo ohimeno niin turha odottaa mitään kummempia itse radalta.. No, seuraava hyppy meni jo paremmin. Otettiin vielä yks hyppy penkille ja sekin meni hyvin. Sitten vielä avattiin hengitystiet spurtilla ja alettiin odottelemaan omaa lähtöä. Ja sittenhän se jo läheni.. Minuutti.. 30 sekuntia.. 20 sekuntia.. 10, 9, 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2, 1, ratsasta!

© Sinttu Vaahtera

Ja mikä fiilis meillä oli radalla! Poni kiiti ku pieni piru ja luottavaisesti meni esteistä yli! Muutamilla esteillä vähän kyseli että oisko nyt ihan pakko mennä, mutta hienosti meni kun kuski vähän pisti pohjetta. Kaikki esteet mitä oli olin kuvitellu että se kyttäis niin ei mitään! Mutta sitten.. Haudan jälkeen olin jo niin fiiliksissä että jippii, tästä saattaa jopa tulla puhdas rata, laitoin vielä pikkasen vauhtia lisää ja sitten.. Este numero 13 oli katajaaidan takana ja en himmailla siihen tarpeeksi ja ohihan se meni.. No, ei muutakun uudestaan ja jatkettiin matkaa. Loppurata meni tosi hyvin ja poju jakso vielä loppukirinkin, mutta 20 virhettähän siitä kiellosta tuli plus aikavirheet jotka tuli kun jouduttiin takasin esteelle tulemaan. Mutta muuten mulla jäi kyllä tosi hieno fiilis tuosta maastoradasta! Kun tuo poju ei kuitenkaan sieltä rohkeimmasta päästä ole mutta silti niin reippaasti meni! Tästä on hyvä jatkaa! ;)

Kävin vielä sunnuntaina katsomassa loppuluokkien maastoesteet ja kannustamassa tuttuja. Tää viikko otetaan Konstan kanssa iisimmin maastoilleen ja yhdessä kouluvalkassa käydään. Nyt kyllä ruvetaan panostaan tohon kouluun oikein kunnolla! Perjantaina onkin sitten vuorossa Suomenratsujen kuninkaalliset Ypäjällä. Mennään alue 90cm ja kansallinen 100 cm. Kun nyt vaan pysyis puomit ylhäällä..

Klippausta ja koulutuuppausta

Nyt kun hevoset ovat jo yöt sisällä, uskalsin klipata ponin. Klippasin koko ponin, tosin päätä en klipannut ja satulan alle jätin karvaa. Toi on kyllä niin mahdoton kasvattamaan karvaa! Sillä oli jo kunnon talvikarvan kasvatus päällä! Ja edelliset talvikarvansa pudotti vasta juhannuksena.. Varmaan parin viikon päästä taas kyniminen edessä.. Ei tsiisus :D

Klipattu poni ja kylmäyssavet jalassa

Tänään oltiinkin sitten Suskin koulutunnilla. Hiottiin vähän lauantain koulukoetta varten.. Ja apu oli kyllä niin paikallaan! Saatiin jonkun verran parannettua meidän pahimpia ongelmia, mutta työtä on vielä. Toivotaan että kisoissa kaikki sitten naksaihtaisi kohdalleen. Tuskin niin käy muttä toivossa on hyvä elää..

Maastoestevalmennus Wääksyn kartanolla

Eilinen maastoestevalmennus Wääksyn kartanolla oli todellin extempore-reissu! Kävin päivällä katsomassa kipassa mitäs kaikkia luokkia Kangasalan kenttäkisoissa oikein onkaan ja eksyin sitten heidän seuran sivuille katselemaan kuvia maastoesteistä ja tajusin että maastoesteratahan suljetaan sinä samaisena päivänä. Soitin sitten maastoesteiden yhteyshenkilölle ja paljastui että samana iltana oli vielä yksi valmennus jossa olisi tilaa meillekin. Ei muuta kun matkaan! Jos niihin kisoihin ensi viikon vkl haluan, niin olisihan se kiva vähän harjoitellakin, kun tänä vuonna vain kerran päästy maastoesteitä hyppäämään..

Hyvin löydettiin paikalle ja hienot puitteet kartanon mailla ainakin on! Meitä vain huvitti joka paikassa olevat kyltit: "Kulku kielletty" "Pääsy kielletty" "Kulku EHDOTTOMASTI kielletty" :D Valmentaja oli unohtanut meidät kokonaan, joten tunti olikin alkanut puoli tuntia aiemmin kun meille oli ilmoitettu.. No, muut siirtyivät isolta nurmikentältä jo hautoja hyppämään, kun me jäätiin verryttelemään ja ottamaan muutamia verkkahyppyjä tukeilla. Pian oltiin mekin lämmetty, joten siirryttiin muiden kanssa haudoille. Haudoilla ei tähän asti ole ollut mitään ongelmaa, eikä nytkään ollut ekalla kerralla. Yli mentiin ekalla, mutta kun tultiin toisen kerran niin poju veti jarrut pohjaan. Uusi yritys, sama homma. Kolmannella kerralla saatiin vetoapua ja sitten mentiin kun ei mitään. Ja tultiin vielä pari kertaa se yksinkin, sekä ylä- että alamäkeen. En ymmärrä mikä sille tuli! Pelkäskö reppana putoavansa sinne vai mikä oli :D No, tultiin vielä isompaakin hautaa, joka oli tommoselle melkein ponikokoselle suokille jo tosi syvä ja leveyttäkin oli jo melkoisesti. Ja ei mitään! Tää hauta oli kuitenkin ainakin kaks kertaa pienempää hautaa isompi. Mutta hyvä näin! Tehtiin vielä pientä rataa haudoilla ja lähiympäristön esteillä.

Hautojen jälkeen lähdettiin vesiesteelle. Rohkeesti poju meni veteen, aluksi ei tosin veinannu laukka pysyä, mutta sekin sitten onnistu. Ennen vettä ja veteen hypyt suju hyvin. Tää helpotti mun oloa, koska vesi on yleensä ollu meille se jännin juttu :) Vesiesteen jälkeen muut ratsukot lopettivat, mutta me mentiin vielä nurmelle hyppämään kapeata ja pientä radan tynkää. Huomasin Konstasta että väsymys alkoi jo vähän painaa, koska keli oli todella painostava ja tiistainen estevalmennus painoi selvästi.. Ja sitten kun päästiin kapealle, niin väsymys oli aivan selvä: hirveä kiukuttelu alkoi. Ei aluksi veinannut millään mennä kapeata, vaikka Suontaan harjoituksissa kapeat ei tuottanu mitään ongelmaa. No, kun esteeseen laitettiin pienet johteet niin ei mitään ongelmaa. Sitten johteet nostettiin pois ja edelleen tultiin hyvin. Tehtiin vielä pientä rataa ja pientä suhteutettua väliä kapean kanssa kaarevalla uralla. Poju oli tosi väsynyt lopussa, koska ei oikein enää jaksanu kunnolla hypätä vaan vain roiskaisi itsensä esteiden yli. Mutta hyvin suoritti silti tehtävät! ♥

Suontaan treeneistä

Vähän on sekalaiset fiilikset näitten treenien pohjalta.. Ne esteet mitkä ei oo ennen tuottanu kovin suurta ongelmaa oli tänään ongelmallisia kun taas meille aiemmin hankala vesi ei ollut tänään mitään.. Olin jo niin varma että mennään kisoissa sitten se tuttari kun se on Hämeen aluemestaruusluokka, mutta nyt alkoi epäilyttämään.. Ehkä toi kaikki kiukuttelu johtui väsymyksestä ja saattohan pojun paikatkin olla vielä kipeät edellispäivän valmennuksesta, mutta silti epäilyttää. Nyt sitten alkaa armoton pohdinta että mennäänkö sittenkin vaan harraste vai uskalletaanko koittaa tuttaria. Vai jätetäänkö koko kenttäkisat väliin ja mennään Aulangon alue-estekisoihin. Sitä pohtiessa taitaakin loppuviikko mennä!

Valmentautumista ja völjyilyä

Poni viettää vielä tämän viikon laitumella ja sitten palataan taas normaaliin päivärytmiin. Nytkin olen käynyt pojua liikuttamassa 4-5 kertaa viikossa, välillä rennommin, välillä taas vähän vauhdikkaammin. Eilen oltiin pitkästä aikaa Suskin estetunnilla. Mentiin n. metrin rataa ja hienosti poju meni! Kuski kun vielä oppis pysymään mukana :D

Syksyn kisakoitoksetkin alkavat lähestyä.. Sen suurempia suunnitelmia en enää uskalla tehdä, koska tuntuu että mitä enemmän suunnittelee, sitä varmemmin kaikki menee metsään. Vaikka suunnittelemiseen en syyllisty, niin pikkasen voi aina tavoitteita asettaa.. :D Kovasti ainakin yritetään päästä Hämeen alueen kenttämestaruuksiin, Suomenratsujen kuninkaallisiin ja Hämeen alueen estemestaruuksiin. Saa nähdä miten tällä kertaa käy..

Lomailua ja rikkoutuneita kisaunelmia..

Konstan on ollut nyt tämän viikon laitumella ja ollaan sitä käyty säännöllisen epäsäännöllisesti liikuttelemassa. Tosiaan olisimme kovasti halunneet mennä ensi viikonlopun kenttäkisoihin Suontaalle menemään sama tuttari kun viime vuonnakin, mutta kengityksellisistä ongelmista johtuen jäävät tänä vuonna väliin.. :( Harmittaa kyllä aikalailla, koska harjotukset meni jo niin hyvin ja Messiläkin meni meiltä paremmin kun osasin odottaa! Varsinkin kun tietää että meiltä on niin monet kisat ja jopa kokonaiset kisakaudet jääny väliin sairastelujen takia, että kerran kun hevonen on kunnossa niin olisi kiva kisata. Mutta eiköhän näitä kisoja vielä tule. :)

Miten niin poni on innoissaan?! @Messilä Derby

Lomailua ja löysäilyä ei tosin jatku kun tämä viikko ja sitten palataan taas ruotuun! Seuraava isompi kisakoitos on sitten Suomenhevosten kuninkaallisissa. Tietysti saatetaan johonkin tässä välilläkin eksyä, saa nyt nähdä.

Ainiin!! Nykyään pystyn ratsastamaan pojun ILMAN SATULAA laitumelle! Mitä ihmettä on tapahtunu mun kauhukakaralle?! Omistan näköjään tätä nykyä AIKUISEN hevosen! :D

© Eve Salo