 |
| Harjoituksissa meni vielä hyvin.. |
Voidaankin palata reilu kuukausi taakse päin kun innoissani odotin Suomenhevosten kuninkaallisia. Treenit oli menny jees ja edessä oli "helpot" luokat 80 ja 90. No tietenkin meidän tuurilla iskee sitten sadepäivä koko kisapäiväksi ja Konstan sen verran hyvin tunnen, että sehän ei märällä kelillä liiku mihinkään, varsinkaan nurmipohjalla. No, koska tässä ei vielä ollut tarpeeksi katastrofin aineksia, menin pamauttamaan selkäni pahemman kerran verryttelyssä. Aluksi vain vihlo ja särki, mutta kun tuli 80 radan aika ja oltiin hetki vaan seisottu ja odoteltu vuoroamme, alkoi ihan jumalaton kipu. En saanut jalkojani toimimaan kunnolla ja melkein tippa linssissä lähdin laukkaamaan radalle. En jälkeenpäin muista radasta oikeastaan yhtään mitään, koska kipu on ollut niin kamala että olen tainnut vain keskittyä sen sietämiseen. Sen verran muistan että kiellettiin pihalle ja kun pääsin radalta ulos harmitti niin paljon että vaikka sattui niin perkeleesti, oli pakko vielä pari hyppyä ottaa verkkakentällä. Sen jälkeen lähdinkin ambulanssiin. Siellä nyt ei selvinnyt mitään sen kummosempaa, sain tuen selkään ja kipulääkkeitä, mitkä eivät kumpanenkaan auttanut yhtään mitään. (BTW, ekaa kertaa pääsin käyttämään kisoissa ambulanssin palveluita :D) Oli kuulemma satanut koko tuon ajan ihan kaatamalla, mutta en ollut mitään huomannut kun selkä oli niin kipeänä.. No, kinkkasin sitten autolle ja nähtiin parhaaksi että jätetään se 90 väliin, koska märkä derbykenttä ainakin Konstan kanssa vaatii niin paljon ratsastusta, johon en tämän selän kanssa kyennyt. Peruttiin lähtö ja häivyttiin paikalta. Se ilta meni täysin kipulääkkeiden voimalla, toivoin että olisi vaan revähdys joka helpottaisi yöunien jälkeen.
No, seuraavana aamuna en veinannut päästä sängystä ylös. Jalat ei edelleenkään kantaneet kunnolla ja kipu oli aivan kamala. Sain jotenkin aikaiseksi ajettua autoni keskussairaalalle päivystykseen. 5 tunnin tuskaisen odottamisen jälkeen (voitte vaan kuvitella sen selkäkivun kanssa oliko pinna pikkasen kireellä :D) pääsin vihdoin lääkärille. Tutkimuksissa ja röntgenkuvissa paljastui että välilevyn pullistumahan se oli.. Lääkäri määräsi pari päivää sairaslomaa ja pikkasen vahvemmat kipulääkkeet. Kun kysyin että eikö tähän ole mitään muuta apukeinoa niin kannustava vastaus oli: "Kyllähän noita välillä leikataan, mutta harvemmin. Soita sitten uudestaan kun on paskat housussa." Että näin :D No, hevosen selkään en varmaan viikkoon päässyt ja kipuun söin panacodeja n. 4-5 kappaletta päivässä. Pikku hiljaa se alkoi parantua, mutta kyllä vieläkin se vähän juilii. Että siinä meni tämä kisasyksy aivan perseelleen..
 |
| Syksy ja sänkkäri <3 |
Nyt ollaan taas melkein normaalissa arjessa, käydään kerta viikkoon estetunnilla ja eilen käytiin ekaa kertaa Minna Kemppaisen koulutunnilla ja oli muuten huippua! Muutenkin koulupuoli on alkanut sujua paljon paremmin kun esteet. Taidetaan vaihtaa lajia?
Ei tässä oikein enää uskalla suunnitella eikä hehkutella mitään, koska kaikki näyttää kuitenkin menevän penkin alle. Vanha kunnon sanonta: Älä huoli, kyllä se siitä vielä v*tuiks menee, pitää meidän kohdalla pelottavan hyvin paikkansa :D
Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!
