lauantai 24. maaliskuuta 2012

Turvaliivin käytöstä

Olen huomannut huolestuttavan asian kisakentillä viime vuosien aikana: Turvaliivejä näkee entistä harvemmin ihmisten päällä. Ja nyt kisakentillä tarkoitan tasoa harjoituskilpailuista aluekilpailuihin, jotka ovat niitä kaikkein onnettumuusalttiimpia. Turvaliivien puute ei voi enää johtua siitä ettei sitä turvaliiviä löytyisi jokaisen kilpailijankin varustekaapista, sillä nykyään turvaliivi löytyy lähes jokaiselta aktiiviselta harrastajalta, niin tuntiratsastajalta kuin ahkeralta kisakoluajaltakin.

Turvaliivin ensisijainen tarkoitus on suojata selkärankaa ja sisäelimiä putoamistilanteissa. Monesti sanotaan että erityisesti lasten pitäisi käyttää turvaliiviä. Tämä pitää ehdottomasti paikkansa, mutta myös aikuisiällä turvaliivin käyttö on yhtä tärkeää. Itse olen ainakin huomannut että mitä enemmän sitä ikää tulee, sitä rajumpia nuo selästä lennot tuppaavat olemaan.

Itse löysin motivaation pitää turvaliiviä ponivuosina. Olin minun silloisen seuran koulutusillassa, jossa Anna Kärkkäinen oli luennoimassa esteratsastuksesta. Hän kertoi oma kohtaisen tapaturman jossa hän oli lentänyt ponin selästä maastoesteillä. Onneksi turvaliivi päällä. Anna loukkaantui silti, mutta ilman turvaliiviä häneltä olisi todennäköisesti mennyt selkäranka poikki ja nyt olisimme yhtä huippuratsastajaa köyhempiä. Rikkinäisellä selkärangalla kun ei pahemmin ratsasteta, eikä välttämättä edes kävellä enää ikinä omin avuin.

En ole itsekään todellakaan mikään pyhimys asian suhteen. Välillä se turvaliivi unohtuu kotiin kun ollaan jo matkalla kisoihin tai valmennukseen. Tai sitten on liian kuuma. Tai liian kylmä. Sen verran mukavuuden halua minultakin löytyy. Onneksi minulla on käynyt toistaiseksi niin hyvä tuuri että turvaliivi on sattunut aina olemaan päällä kun olen selästä alas lentänyt. Ja minähän olen lentänyt! :D Puomin päälle, perseelleni, jaloilleni, niskalleni, kyljelleni.. Pahin mitä on tullut on lievä aivotärähdys kun tipuin niskoilleni. Turvaliivi on onneksi suojannut kylkiluita ja selkääni niillä kerroilla kun olen ne edellä maahan singonnut. Nykyään minusta on näköjään tullut niin tätiratsastaja että pidän turvaliiviä varmaan kaikkein eniten ratsastushistoriani aikana. Tämä johtuu osittain pahasta skolioosista selässäni, jonka takia selkäkivut ovat jokapäiväisiä ja tulevat todennäköisesti kiusaamaan minua hamaan loppuun asti. Haluan suojella rankaani mahdollisimman hyvin kaikilta ulkoisilta vaurioilta, jotta saan vielä monia monia vuosia harrastaa tätä ihanaa harrastusta!

Tämän ei ollut tarkoitus olla saarna turvaliiveistä eikä tarkoitus ollut syyllistää ketään kuka ei turvaliiviä halua päällensä pukea. Se on jokaisen henkilökohtainen asia mitä päällänsä pitää, mutta halusin vain muistuttaa lukijoita siitä että turvaliivi on edelleen tärkeä kapistus näinkin riskialttiissa harrastuksessa, lajiin katsomatta. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkin voisi antaa meidän kotitallin tuntiratsastajille, joilla turvaliivi näkyy päällä niin koulu- kuin estetunneillakin aina vauvasta vaariin! Nykyään onneksi löytyy monenmallisia, -värisiä ja -kokoisia turvaliivejä, joten varmasti jokaiselle löytyy juuri se sopiva. Extraturvallisuutta on saatavilla turvaliivien päälle puettavista airbag-liiveistä. Video liivin toiminnasta löytyy täältä. Liiviä myy muun muassa Horsepro reilulla viidellä sadalla eurolla. Hinta on vielä aika karmaiseva, mutta toivon että pian tekniikka kehittyy myös ratsastusurheilun puolella ja saadaan kaikkien harrastajien ulottuville näitä moottoriurheilussa jo pitkään olleita turvavälineitä.

Turva(liivi)llisia ratsastushetkiä! ;)

Turvaliivi vuosimallia 2003

Ja turvaliivi vuosimallia 2011 (c) Kuvagalleria Haituva

4 kommenttia:

  1. Tosiaan kentässähän tuo turvaliivi on pakollinen, joten aina maastoesteillä on kyllä tuo kapistus päällä ;)

    MUTTA, sitten tulee se iso mutta, itsellä on edelleen vuodelta nakki ja muusi turvaliivi, hyvin samankaltainen kun sinulla vuonna 2003. Siis silloin kun ensimmäisiä turvaliivejä alettiin urakalla ostamaan, ostin tietenkin itse. Ahkerasti silloin aluksi käytti, mutta pikku hiljaa.. Se vain jää. Panssariliivin kun omistan, se vain on niin tönkkö ja sellainen epämukava ettei sitä halua pukea, varsinkaan kisoihin!

    Hankinnassa tosiaan olisi palaliivi esteille, mutta jotenkin maastoesteillä tuntuu itseltä tuo koko panssari turvallisemmalta. Se luo itselle jonkun varmemman tunteen, että jotenkin olisi paremmassa turvassa kun palaliivillä. Tästä kumpi on parempi (pala vai panssari) saisi takuulla kanssa vaikka minkämoisen keskustelun!

    No siis joka tapauksessa itse olen pitkälti samaa mieltä. Itselle on käynyt MONTA läheltä piti tilannetta, jotkut ennen turvaliivien vallankaappausta, toiset niiden jälkeen kun ei ole viitsinyt sitä päälle pukea. Sen jälkeen alkaa aina miettimään että kyllä se turvaliivi olisi ihan hyvä päällä pitää.. Ja 2 viikkoa se roikkuu mukana ja taas unohtuu ;) Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, ei voi muuta sanoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unohtuikin kokonaan tuossa mainita että tosiaan maastoesteillä tuo on pakollinen ;)

      Tuosta pala- ja panssariliivistä tosiaan saisi aikaan aikamoisia keskusteluja, mutta tärkeintähän on että päällä on edes joku suojaamassa. Itse olen ajautunut käyttämään tuota palaliiviä juurikin siitä syystä että se on hieman mukavampi päällä. Se kumpi suojaa paremmin ei ole mitään hajua :D Hmm.. tästähän saisi melkein aiheen lopputyöksi ;D

      Poista
  2. Mielenkiitoinen teksti. :) Tuntuu, että jokunen vuosi takaperin turvaliivistä tuli melkeinpä muotia tunneilla. Itse en vieläkään ole saanut sellaista hommattua, kun täällä lakeuksilla ei oikein mitään kunnon hevostarvikeliikkeitä ole ja pitäisi kyllä saada ostettua heti kunnollinen ja sopiva että sitten tulisi käytettyä. Itse en kyllä paljon muuta tee kuin puskailen ja esteitäkin on tullut hypättyä tasan kolme kertaa, jos niitä risuja voi esteiksi sanoa. Metsässä kyllä rämmitään ja siellä aina ajattelee, että mitenköhän käy jos tippuu kiven tai kannon päälle.
    Mukavaa kun pistit vähän ajatuksia tämmöisen pullamössötädin päähän. Jospa sitä saisi nyt hankittua sitten sen liivin. :)
    Mukavaa kevättä!

    VastaaPoista
  3. Putosin maastossa juuren päälle siis kuusen melko paksun ja selälleni.Sattui julmetusti sairaalassa todettiin rustovaurio joka ajallaan korjautui.Mulla oli palaturvaliivi oisin varmaan halvaantunut ilman sitä.

    VastaaPoista