Muistoja vuosien takaa

Viime kuussa postasin videon meidän ensimmäisistä estekisoista. Nyt vuorossa on meidän koko yhteisen uramme toiset estekisat! Löysin tämän arkiston helmen koneeltani, ja pakkohan se oli pistää jakoon :)

Kyseessä on Loimahaan Loikat kesältä 2007. Luokka on 70 cm, joka oli tarkoitettu nuorille suomenhevosille. Huomatkaa millaista mutkittelua ja empimistä tuo meidän meno on! :D Mutta hienosti päästiin sijalle 2!

Ja mikä toi musiikki on tossa taustalla?! :D Iskä tainnu kuvata videon kajareiden vieressä..

Uusi satula!

Lauantaina kauan odotettu Satula.com:n satula-auto tuli vihdoinkin tallille! Estesatula on jo pitkään ollut hieman epäsopiva, mutta se on kuitenkin menetellyt. Vanha satula oli siis Cliff Barnsbyn Espritt ja se menikin sitten vaihdossa. Ihan hyvin vielä hyvittivät siitä, vaikka olikin 5 vuotta vanha satula. Tällä kertaa kävi aika kivuttomasti tuo satulan löytäminen. Monien satuloiden joukosta erottui selvästi kaksi kaikkein sopivinta, joita sitten kokeiltiin ihan ratsastajankin kanssa. Ja se sopivin erottui näistä kahdesta ihan selvästi, kun laitettiin ratsastaja kyytiin.

Uusi satula onkin nyt sitten niin hieno! Ja aivan ihana istua! Tärkeintähän tietysti on että satula sopii hevoselle, mutta nyt sattu vielä niin hyvä säkä että tää satula on passeli kuskinkin takapuolelle. ;) Satulahan on siis Passierin Avior. Sunnuntaina kävin heti tyyppaamassa satulan maastossa. Ja hyvinhän se toimi. Nyt vaan odotellaan että koska päästään ekaa kertaa hyppäämään sillä, jippii! :)

Team Vinha arpoo

Team Vinhan blogissa on arvonta, kaikki osallistumaan! Klikkaa kuvaa niin pääset suoraan arvontaan :)

Turvaliivin käytöstä

Olen huomannut huolestuttavan asian kisakentillä viime vuosien aikana: Turvaliivejä näkee entistä harvemmin ihmisten päällä. Ja nyt kisakentillä tarkoitan tasoa harjoituskilpailuista aluekilpailuihin, jotka ovat niitä kaikkein onnettumuusalttiimpia. Turvaliivien puute ei voi enää johtua siitä ettei sitä turvaliiviä löytyisi jokaisen kilpailijankin varustekaapista, sillä nykyään turvaliivi löytyy lähes jokaiselta aktiiviselta harrastajalta, niin tuntiratsastajalta kuin ahkeralta kisakoluajaltakin.

Turvaliivin ensisijainen tarkoitus on suojata selkärankaa ja sisäelimiä putoamistilanteissa. Monesti sanotaan että erityisesti lasten pitäisi käyttää turvaliiviä. Tämä pitää ehdottomasti paikkansa, mutta myös aikuisiällä turvaliivin käyttö on yhtä tärkeää. Itse olen ainakin huomannut että mitä enemmän sitä ikää tulee, sitä rajumpia nuo selästä lennot tuppaavat olemaan.

Itse löysin motivaation pitää turvaliiviä ponivuosina. Olin minun silloisen seuran koulutusillassa, jossa Anna Kärkkäinen oli luennoimassa esteratsastuksesta. Hän kertoi oma kohtaisen tapaturman jossa hän oli lentänyt ponin selästä maastoesteillä. Onneksi turvaliivi päällä. Anna loukkaantui silti, mutta ilman turvaliiviä häneltä olisi todennäköisesti mennyt selkäranka poikki ja nyt olisimme yhtä huippuratsastajaa köyhempiä. Rikkinäisellä selkärangalla kun ei pahemmin ratsasteta, eikä välttämättä edes kävellä enää ikinä omin avuin.

En ole itsekään todellakaan mikään pyhimys asian suhteen. Välillä se turvaliivi unohtuu kotiin kun ollaan jo matkalla kisoihin tai valmennukseen. Tai sitten on liian kuuma. Tai liian kylmä. Sen verran mukavuuden halua minultakin löytyy. Onneksi minulla on käynyt toistaiseksi niin hyvä tuuri että turvaliivi on sattunut aina olemaan päällä kun olen selästä alas lentänyt. Ja minähän olen lentänyt! :D Puomin päälle, perseelleni, jaloilleni, niskalleni, kyljelleni.. Pahin mitä on tullut on lievä aivotärähdys kun tipuin niskoilleni. Turvaliivi on onneksi suojannut kylkiluita ja selkääni niillä kerroilla kun olen ne edellä maahan singonnut. Nykyään minusta on näköjään tullut niin tätiratsastaja että pidän turvaliiviä varmaan kaikkein eniten ratsastushistoriani aikana. Tämä johtuu osittain pahasta skolioosista selässäni, jonka takia selkäkivut ovat jokapäiväisiä ja tulevat todennäköisesti kiusaamaan minua hamaan loppuun asti. Haluan suojella rankaani mahdollisimman hyvin kaikilta ulkoisilta vaurioilta, jotta saan vielä monia monia vuosia harrastaa tätä ihanaa harrastusta!

Tämän ei ollut tarkoitus olla saarna turvaliiveistä eikä tarkoitus ollut syyllistää ketään kuka ei turvaliiviä halua päällensä pukea. Se on jokaisen henkilökohtainen asia mitä päällänsä pitää, mutta halusin vain muistuttaa lukijoita siitä että turvaliivi on edelleen tärkeä kapistus näinkin riskialttiissa harrastuksessa, lajiin katsomatta. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkin voisi antaa meidän kotitallin tuntiratsastajille, joilla turvaliivi näkyy päällä niin koulu- kuin estetunneillakin aina vauvasta vaariin! Nykyään onneksi löytyy monenmallisia, -värisiä ja -kokoisia turvaliivejä, joten varmasti jokaiselle löytyy juuri se sopiva. Extraturvallisuutta on saatavilla turvaliivien päälle puettavista airbag-liiveistä. Video liivin toiminnasta löytyy täältä. Liiviä myy muun muassa Horsepro reilulla viidellä sadalla eurolla. Hinta on vielä aika karmaiseva, mutta toivon että pian tekniikka kehittyy myös ratsastusurheilun puolella ja saadaan kaikkien harrastajien ulottuville näitä moottoriurheilussa jo pitkään olleita turvavälineitä.

Turva(liivi)llisia ratsastushetkiä! ;)

Turvaliivi vuosimallia 2003

Ja turvaliivi vuosimallia 2011 (c) Kuvagalleria Haituva

Suskin estevalmennus

Käytiin tänään vähän maneesilla hyppimässä Suskin ohjauksessa. Oma kenttä alkaa olemaan siinä kunnossa että siinä ei oikein edes laukata ennen kuin lumet sulaa kokonaan pois. Lähdettiin samalla kyydillä kun Rea ja Viimakin ja meillä oli ihan oma private-valmennus kahden kesken ;) Hyvin tulivat toimeen samassa kopissa. Muutaman kerran Viima vinkas kun Konsta tuli liian lähelle haistelemaan, mutta äkkiä se Konsta oppi että kannattaa se turpa pitää omalla puolella jos ei kestä korkeita ääniä.

Alue-estemestaruudet 2011

Valmennuksen alussa Konsta oli vähän tahmea.. Niin kauan kun verkattiin tasasella. Into löytyi taas siinä vaiheessa kun aloitettiin verkkahypyt. Mut nyt ei ollu sellasta tyhmää hösöttämistä mitä sillä on aiemmin ollu, vaan se oli kuitenkin kokoajan ihan hallinnassa ja semmosta "siistiä" kuumenemista! Konsta on aikuinen mies! Vihdoinkin :D

Aluksi mentiin pienemmillä esteillä, koska halusin meille varmuutta hyppyihin. Nevalan valmennuksen jälkeen varmuus oli lähes nollassa, meillä molemmilla. Sen huomasi Konstastakin selvästi alussa: Ennen estettä se jännitty ja veti laukan nelitahtiseksi, melkein raviksi. Muutaman kerran kun oltiin tultu molempiin suuntiin kahta pystyä kaarevalla uralla, se alkoi taas luottaa itseensä ja hypytkin alkoi paranemaan.

Mentiin vielä pientä rataa jossa oli kolmen ja neljän askeleen suhteutetut välit, sarja ja muutama muu yksittäinen este. Meillä on ollut aina ongelmana että laukka kuolee mutkissa ja sen jälkeen esteelle tulo on hankalaa, koska en nää askelta enkä saa mitenkään hahmotettua ponnistuspaikkaa ja sitten yleensä lähden sukeltelemaan ennen aikoja hevosen kaulalle. Nyt Suski onneksi kertoi hyvän vinkin: Ajattele niin kuin ratsastaisit koulurataa - aseta ja pidä sisäpohje vahvana. Heti alkoi mutkat ennen esteitä sujumaan! Tuli paremmat hypytkin ja askeleet osui paremmin.

Kaikenkaikkiaan olen todella tyytyväinen pojuun! :) Saatiin sitä varmuutta hyppäämisen mitä halusinkin. Nyt ollaan paljon luottavaisemmin mielin menossa seuraavaan valmennukseen.

Videota tulossa kun saan Realta materiaalit ;)

Kevättä rinnassa!

Jihaa, kevät tekee tuloaan vauhdilla! Meillä on kentän toisessa päässä jo hiekkaa näkyvillä :) Nyt vaan odottelemaan että loputkin lumet sulaisi pois!

Aiemmin viikolla juoksutin Konstan pitkästä aikaa. Laukkaa ei pystytty ottamaan, koska pohja oli sen verran liposa. Hienosti meni poju siltikin ja välillä näytti tosi nättejä ravipätkiä! Harvemmin pojua näen liikkeessä, joten oli kiva huomata millanen adoniksen alku siitä tullu. Upeeta :)

Tänään käytiin taas maastossa. Heti alusta asti poju oli energiaa täynnä. Heti kun vähänkin olin aikomuksissa nostaa laukkaa, Konsta meni jo täyttä vauhtia eteenpäin :D Maastot on onneksi vielä hyvässä kunnossa, kauhulla odotan koska alkaa taas routavaurioajat..

Ainiin, toissa viikolla kaaduttiin Konstan kanssa maastossa! Ei tosin mitenkään pahasti, lähinnä vaan huvittavasti :D Käveltiin pitkin ohjin, pohja oli ihan tasainen, mutta yhtäkkiä Konsta jotenkin sekosi jaloissaan ja kaatui täysin mahalleen, jalat levällään. Sanni oli mukana eikä voinut muuta kun nauraa, sen verran huvittavalta se kuulemma näytti :D Mä pysyin kokoajan selässä ja muakin lähinnä vaan nauratti tilanne. Konsta pomppas äkkiä maasta pystyyn ja jatko nolona matkaa eteenpäin. Tuon kun ois saanu videolle!

Estevalmennus ja maastoilua

Maanantaina 3.3. lähdettiin pitkästä aikaa (pitkästä aikaa=viimeksi hypätty kunnolla esteitä loka-marraskuun vaihteessa) estevalmennukseen. Suuntana oli Korpikylä ja Kari Nevalan estevalmennus. Oli ihanaa päästä maneesiin ettei aina tartte sitä liukastumista pelätä! Itse valmennuksesta sen verran että eihän se nyt ihan mennyt niinkun strömsössä.. Huomasi että taukoa isojen hyppäämisessä oli, kumpikin epäröi, sekä hevonen että minä. Mentiin erilaisia rataharjoituksia. Pitkään aikaan en ole edes 90 cm hypännyt, joten ne metriset esteet suoraansanottuna kauhistutti. Uskohan siinä kesken loppui, ja muutama kieltokin tuli sarjalla. Siitäkin lopulta yli päästiin, mutta ei jäänyt kauhean varma olo itselle ja tuskin hevosellekaan.. Karin viisaita sanoja lainatakseni: "Jos sä et usko teihin niin kukas sitten?". Nyt vaan treeniä lisää alle. Videotakin olis, mutta se on niin järkkyä nähtävää että jätän sen omiin arkistoihini :D

Hattulan tuttari kesä 2011 (c) Inka S. Fotos

Muuten ollaankin viikolla aika hyvin vain maatoiltu. Eilen torstaina saatiin Reasta ja Viimasta matkaseuraa ja käytiin vähän kiitolaukkailemassa laukkasuoralla. ;) Ei Viima ihan viel Konstan kyydissä pysyny, mutta kesällä niistä voi olla jo kova vastus. Kunto näyttää olevan Konstalla aika hyvä, koska ei reilu kilometrin laukkapätkä näyttänyt tuntuvan missään. Lisää maastoilua ja kohta mikään ei enää pysäytä meitä! ;D