Kangasalan kenttäkisat

© Sinttu Vaahtera

Tämän vuoden ensimmäiset kenttäkisat on nyt takana! Ja valitettavasti jäävät myös meidän viimeisiksi tämän kauden osalta. Toivotaan että ensi vuonna olisi parempi onni ja hevonen pysyisi terveenä koko kauden. Tällä kertaa mentiin tuttari, joka oli samalla Hämeen alueen kenttämestaruusluokka.

Upeat oli maisemat.. © Sinttu Vaahtera

Kerrankin ei ollut aikainen herätys! Meidän koulustartti oli vasta 11.30 ja paikan päälle saavuttiin kymmenen maissa. Olin varannut meille tallipaikan, joka oli Wääksyn kartanon tallissa. Helpottaa kummasti että saa hevosen kunnon karsinaan, kun että venkslailee välillä hevosta koppiin ja välillä käsihevosena..

Kouluverkka meni meillä aivan päin sanonko mitä. Konsta kyttäili ihan kaikkea, siis ihan kaikkea! Kakkalaatikoita, puomeja kentän laidalla, estetolppia, heinänkorsia.. Ja pari kertaa veti ravista ihan suoraan seis, tuijotti maata ja lähti peruuttamaan taaksepäin ihan kun maa edestä olisi romahtanut. Ja siis meiän edessä ei missään ollut 5 metrin säteellä MITÄÄN muuta kun hiekkaa :D En siis ymmärrä. Ei se ennen oo tommosta tehnyt.. Meidän "rohkea" kenttäponi :D Noo, ei kovin kauaa keretty verkkaamaan kun piti jo kouluradan luo mennä omaa vuoroa odottelemaan. Kyttäily jatku myös kouluradalla.. Ja meidän tuurilla vielä juuri kun oltiin aloitettu koulurata, kentän viereisestä pimeästä pusikosta pamahtaa joukko maastoradan kävelijöitä ja ponihan säikähtää tietysti niitä. Mulla meni keskittyminen ihan pieleen ja veinasin jo unohtaa mitä piti seuraavaksi tehdä. Jäi sitten s-kiemuran valmistelut ja taivutukset aivan puolitiehen ja tuntu että koko loppuratakin meni ihan mönkään. Suoritusta ei kyllä yhtään helpottanut että toiselta pitkältä sivulta puuttuivat kirjaimet, tai sitten ne oli niin hyvin piilotettu ettei niitä hevosen selästä nähnyt.. Todella helppo oli koittaa sijoittaa tehtävät oikeaan kohtaan. Kouluradan jälkeen oli vähän semmonen fiilis että pitäiskö itkeä vai nauraa, mutta eipä siinä hirveästi muuta kerennyt kun lähteä vaihtamaan estekamoja päälle. Kouluradan prosentit olivat huikeat 54,44%.. Kaikkien aikojen surkeimmat mitä ollaan ikinä saatu! Siis jos ei meidän ihan ensimmäisiä kisoja lasketa.

Rataesteet olikin sitten Pohtiolammen kentällä, jonne oli Wääksyn kartanolta n. 10 minuutin kävely. Matkan varrella oli "hurjia" puisia siltoja, jotka piti ylittää. Aluksi vähän pojua pelotti mutta rohkeesti kuitenkin yli meni. Ja ollaanhan me hurjempiakin siltoja ylitetty, mm. Saimaan kanavan yli ollaan menty peltistä rämisevää siltaa pitkin ;) Otin aika lyhyen verkan ja sitten suoraan vaan radalle. Tempo meillä ei ollut mikään maailman paras, poju oli jotenkin vähän nukuksissa, enkä saanut sitä kunnolla herätettyä. Puhdas rata kuitenkin saatiin. Poju pääsi eläinlääkärin tarkastuksen jälkeen karsinaan lepäilemään ja syömään heinää. Me lähdettiin äitin kanssa kävelemään maastorataa ja samalla käytiin katsomassa kuinka alhaalla tuloslistassa ollaan. Sijoitus oli hurja 32.. Kerettiin hyvin vielä katsoa harrasteluokan maastoesteet kokonaisuudessaan ja vielä tuttarin alustakin muutama. Sitten alkoi olla jo oma lähtö lähellä..

Hauta oli hurja! © Sinttu Vaahtera

Tuttarin maastoesteratahan oli siis sama kuin Suomenhevosten helpossa, eli periaatteessa mentiin sh helpon tasoinen maastorata! Senni on tehnyt blogiinsa hienon walkthrough-postauksen, josta pääsette hyvin katselemaan miltä ne radan esteet näyttivät. Linkki Sennin postaukseen tässä. Maastoverkassa pojulla oli vähän virtaa :D Välillä tuntu ettei jarruja ollu ollenkaan. Ja ekan kerran kun tultiin verkkaesteelle (pieni pyötä) niin poju veti ohi... Ajattelin jo tässä vaiheessa että ei hele, jos tämmösellä esteellä tulee jo ohimeno niin turha odottaa mitään kummempia itse radalta.. No, seuraava hyppy meni jo paremmin. Otettiin vielä yks hyppy penkille ja sekin meni hyvin. Sitten vielä avattiin hengitystiet spurtilla ja alettiin odottelemaan omaa lähtöä. Ja sittenhän se jo läheni.. Minuutti.. 30 sekuntia.. 20 sekuntia.. 10, 9, 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2, 1, ratsasta!

© Sinttu Vaahtera

Ja mikä fiilis meillä oli radalla! Poni kiiti ku pieni piru ja luottavaisesti meni esteistä yli! Muutamilla esteillä vähän kyseli että oisko nyt ihan pakko mennä, mutta hienosti meni kun kuski vähän pisti pohjetta. Kaikki esteet mitä oli olin kuvitellu että se kyttäis niin ei mitään! Mutta sitten.. Haudan jälkeen olin jo niin fiiliksissä että jippii, tästä saattaa jopa tulla puhdas rata, laitoin vielä pikkasen vauhtia lisää ja sitten.. Este numero 13 oli katajaaidan takana ja en himmailla siihen tarpeeksi ja ohihan se meni.. No, ei muutakun uudestaan ja jatkettiin matkaa. Loppurata meni tosi hyvin ja poju jakso vielä loppukirinkin, mutta 20 virhettähän siitä kiellosta tuli plus aikavirheet jotka tuli kun jouduttiin takasin esteelle tulemaan. Mutta muuten mulla jäi kyllä tosi hieno fiilis tuosta maastoradasta! Kun tuo poju ei kuitenkaan sieltä rohkeimmasta päästä ole mutta silti niin reippaasti meni! Tästä on hyvä jatkaa! ;)

Kävin vielä sunnuntaina katsomassa loppuluokkien maastoesteet ja kannustamassa tuttuja. Tää viikko otetaan Konstan kanssa iisimmin maastoilleen ja yhdessä kouluvalkassa käydään. Nyt kyllä ruvetaan panostaan tohon kouluun oikein kunnolla! Perjantaina onkin sitten vuorossa Suomenratsujen kuninkaalliset Ypäjällä. Mennään alue 90cm ja kansallinen 100 cm. Kun nyt vaan pysyis puomit ylhäällä..