Hyvää kannattaa odottaa. -Suomalainen sananlasku
 |
| © Riia Hyvönen |
Blogi on elänyt lähes 4 (!!) vuotta hiljaiseloa johtuen erinäisistä syistä kuten kirjoittajan totaalinen ajanpuute, laiskuus ja meille ei yksinkertaisesti ole tapahtunut mitään sairastelua ja tallinvaihtoa kummempaa. Jos joku meidän sairasteluista kirjaa on pitänyt, niin nyt voi samalle listalle selkä- ja jalkavaivojen lisäksi laittaa allergian, astman ja ähkyherkkyyden. Olemme kohta kaksi vuotta asuneet ihanalla Hattulan ratsastuskeskuksella, josta löytyy mahtavan porukan lisäksi maneesi ja upeat maastot. Lisäksi aivan naapurissa on Suontaan kartano, jossa olemme aiemmin käyneet valmennuksissa niin tasaisella kuin maastoesteilläkin.
En rupea kertomaan kuulumisiamme koko 4 vuoden ajalta (koska niitä tuskin kukaan jaksaisi lukea), mutta käyn nopeasti muutaman tapahtuman läpi tästä lähimenneisyydestä, jotka ovat vaikuttaneet siihen että meidän treenaminen ja tekeminen on muuttunut jälleen hieman systemaattisemmaksi. Olen jopa mennyt ääneen sanomaan, että toiveena on vielä edes yhdet kenttäkisat papparaisen kanssa! Ainiin, Konsta on tosiaan saanut jo lempinimen papparainen, onhan hän päässyt arvostettavaan 16 vuoden ikään. Herrasmiesmäisyyttä, itsepäisyyttä ja harmaita karvoja on herra saanut päähänsä, mutta ne eivät ole menoa haitanneet, pikemminkin päinvastoin.
Kävimme toukokuussa pitkästä aikaa kisoissa. Kohteeksi valikoitui helposti naapurin Suontaan kartanon koulukilpailut. Kävimme yhdellä (!) koulutunnilla ennen kisoja ja pari kertaa harjoittelin rataa yksinäni. Puolustelin osallistumistani surkean valmistelun osalta sillä, että lahjattomathan ne harjottelee. Emme ole siis koulutunneilla käyneet reiluun vuoteen ja jokainen tietää kuinka helppo on pysyä siellä mukavuusalueella kun harjoittelee yksin, eikä tiedossa ole mitään tavoitetta..
No mutta mitenkäs niissä kisoissa sitten kävikään! Konsta oli aivan mahtava papparainen, menimme helppo C:1:n ja prosenteilla 66,5 %! Ja tämähän riitti ei enempää eikä vähempää kuin ensimmäiseen sijaan!
 |
| © Riia Hyvönen |
Tästä "huikeasta" menestyksestä innostuneena päätin vihdoinkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja ottaa taas jotain järkeä tähän meidän treenaamiseen. Onhan Konsta siis kokoajan ollut aktiivisessa liikutuksessa, mutta se on koostunut lähinnä maastoilusta ja silloin tällöin olemme käyneet tunneilla, mutta ei siinä ole ollut mitään muuta päämäärää kuin hevosen liikutus ja kuskin stressinhallinta.
Esteitä olemme hypänneet aktiivisemmin kuin pitkään aikaan. Papparainen on ollut niin innoissaan ja niin tärkeänä kun on päässyt lempipuuhansa pariin <3 Estekorkeudet eivät ole päätä huimanneet, korkeimmillaan ollaan taidettu mennä 80 cm rataa. Haluamme kuitenkin ottaa rauhassa ja menemme esteitä maksimissaan kerran viikossa, ettei papparainen rasitu liikaa. Kouluvalmentaja meillä on vielä hakusessa, joten se puoli odottaa vielä aktivoijaa. Edelleenkin astma on kiusana, joten harrastamme täysin sen ehdoilla. Joskus on hyviä pätkiä ja joskus taas joudutaan himmaamaan. Tärkeintä kuitenkin että Konstalla on kaikki hyvin <3 Ilokseni voin sanoa että jatkuvasti kuulemme kehuja kuinka hyvässä kunnossa Konsta on, joten emme ole ihan metsään sen liikutuksessa menneet. Kiitos tästä kuuluu myös tallityöntekijöiden hyvälle hoidolle!
Olemme innostuneet treenaamisesta niin, että menin mielenhäiriössäni ilmottautumaan Suontaan maastoestetreeneihin, joissa olimme viime viikonloppuna! Mutta siitä kerron lisää seuraavassa päivityksessä ;)
En lupaa että kirjoitusaktiivisuuteni tästä nyt kummoisesti muuttuu, mutta sen lupaan ettei toista 4 vuoden taukoa ainakaan tule. :)
 |
| © Riia Hyvönen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti