KUVAKOOSTE: Sänkipeltorallia

Harmiksemme sänkipeltokausi jäi tältä vuodelta hyvin lyhyeksi myöhäisen puimisajankohdan ja jatkuvien sateiden takia, mutta onneksi kuvasato on sitäkin rikkaampi! Ihana nähdä kuinka innoissaan papparainenkin on vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen kun pääsee vähän sänkipeltorallia vetämään ❤️ Hallintalaitteet (lue: jarrut ja ohjaustehostin) tuntu olevan vähän kateissa ja tila veinasi loppua kesken jopa isolla pellolla, mutta se ei menoa haitannut. Ja katsokaa kuinka timmissä kunnossa pappa on! ;)

Kaikkien kuvien © Miki Todt

Kumman hymy on leveempi, kuskin vai hevosen? 

Jarrut -mitä ne on?

Koulukisoissa onnea kokeilemassa

Koskahan mä opin että koulukisoihin mennessä voisi vähän harjoitellakin..?

Toukokuun koulukisoista © Riia Hyvönen

Jälleen kerran naapuritalli ja -seura järjesti seuratason koulukilpailut ja eihän tuon helpommaksi voi koulukisoihin osallistuminen enää mennä - ei tarvitse kuin muutama sata metriä käppäillä tietä pitkin ja olet jo kisapaikalla. Sään ollessa sateenpuoleinen koko viikon, kisat jouduttiin vielä siirtämään meidän tallin maneesin, joten sekin pari sadan metrin matka jäi pois, joten eihän tälläistä tilaisuutta voinut olla käyttämättä.

No mutta oltiinko me harjoiteltu? No ei :D Edellisenä päivänä menin 2 kertaa radan (Helppo B:0) läpi ja siinä oli meidän treenit näitä kisoja varten. No se kyllä näkyi tuloksessakin.. Radalla Konsta oli todella jännittynyt, oma tuttu maneesi täynnä vieraita tyyppejä ja kaiken lisäksi suorituksen ajan joutui ihan yksin olemaan, joka oli herran mielestä ihan kamalaa. Sivusta katsojien mielestä oli ihan siisti ja tasainen rata, mutta itsellä selässä ei ollut yhtään sellainen olo. Lopputulos oli 60,20 %, tyytyväinen olin muutamiin kohtiin radassa ja niistä olikin tullut 7 arvioinnit, mutta löytyi sieltä muutama vitonenkin.

Tästä saatiin hyvin motivaatiota alkaa oikeasti treenaamaan koulua ettei seuraavien koulukisojen jälkeen tarvitse taas selitellä että ei menny hyvin kun ei treenattu!

Ainoa kuva meistä näistä kisoista

Maastoesteitä usean vuoden tauon jälkeen!

Kuten jo aiemmassa postauksessa kerroin, meillä on mennyt treenit tasasen maan esteillä niin hyvin, että päätin kokeilla kepillä jäätä ja testata miten selviämme papparaisen kanssa maastoesteistä!

Rehellisesti sanottuna en muista koska olisi jännittänyt niin paljon kun lauantaina ennen maastoestetreenejä. En pystynyt syömään enkä keskittymään mihinkään. Esiintymisjännityksen olen jo oppinut jotenkuten ottamaan hallintaan, koska siinä voit aina perustella itsellesi että ei ole mitään hätää, koska pahimmillaan saatat vain menettää kasvosi, mutta henki ei kuitenkaan ole esiintyessä vaarassa. Mutta koitapa perustella miksi maastoesteillä ei kannata jännittä noilla samoilla argumenteilla kun jumankauta voit kuolla koska vaan! Yksikin huono lähestyminen tai kompurointi alamäessä ja voi käydä huonosti. Onneksi kun pääsin tallille puuhastelemaan ja lopulta hevosen selkään niin pahin jännitys helpotti, mutta kyllä sitä kuitenkin pikkusen oli köntsät housussa, koska viime kerrasta oli niin kauan aikaa, enkä ollut yhtään niin varma meidän kyvystä selviytyä Suontaan hurjista esteistä kuin olin ilmottautuessani ollut..

Kun vihdoinkin sain nurmihokit ja muut maastoestevermeet (jotka oli kaivettu esiin jostain hämähäkin seitin alta) räpellettyä Konstalle, olin jo niin puhki, koska lauantai oli varmaan koko kesän kuumin ja kostein päivä. Klaara-myrsky teki tuloaan ja kuolemisen lisäksi sain jännittää saadaanko vielä ukkoskuuro niskaan..

Kuinka innoissaan sitä papparainen voikaan olla :D

Valmennuspaikalle on meidän tallilta vain 25 min kävelymatka, joten saimme siinä hyvät alkuverryttelyt. Heti kun pääsimme Suontaan maastoesteiden isolle nurmikentälle Konsta tajusi mitä tänne ollankaan oikein tultu tekemään ja siitähän se vouhotus sitten alkoi.. Alusta asti papparainen oli niin innoissaan että jarrut puuttu lähes kokonaan ja mun tehtäväksi jäi lähinnä koittaa vaan ohjata ja pysyä kyydissä.. :D

Kun vihdoinkin päästiin tekemään ekoja hyppyjä, tiesin ettei meillä tule olemaan mitään hätää. Konsta oli niin ihana oma vanha itsensä kuin olla ja voi! Ei mitään epäröintejä vaan hyppäsi esteet kunnon ilmavaralla ja ilman epäröiviä, pikkulaukka-askeleita ennen estettä. Tuntui kuin emme olisi ikinä mitään taukoa pitäneetkään maastoesteiden hyppäämisestä. Saattaa jonkun korvaan kuulostaa todella tyhmältä, mutta mulla tuli melkein tippa linssiin, koska viimeiset vuodet eivät ole todellakaan olleet meille helppoja ja välillä olen joutunut oikeasti miettimään pitäisikö vaan luovuttaa ja päästää toinen lopullisesti eläkkeelle, mutta näiden hetkien ansiosta tiedän että ikinä ei pidä luovuttaa! Ei ainakaan jos on tälläsen kultakimpaleen löytänyt kuin mitä Konsta on!

Hyppäsimme kaikennäköisiä esteitä ja teimme muutaman saman pikku radan pätkän mitä oli Suontaan kenttäkisojen tuttarissakin. Mentiin myös mun mielestä tosi pelottava sini-valkonen kulmaeste. Se oli ainoa joka myös Konstaa vähän mietitytti, mutta kaikista esteistä mentiin ekalla yli. Kerran veinasin lentääkin alas, mutta täysin oma moka oli. Sain taas tärkeän opetuksen: ÄLÄ HYPPÄÄ ENNEN HEVOSTA. :D Lopuksi menimme vielä vesi-estettä, jonne Konsta jopa laukkasi! Vesi ei ole ollut meille se helpoin este todellakaan, joten tästä olin todella iloinen.

Lopuksi vielä kuvakavalkaadi esteiltä. Toivottavasti päästään vielä uudestaan, oli nimittäin heittämällä kesän hauskin päivä vaikka kuski olikin köntsät housuissa!

Ensin vähän epäilytti.. 

..mutta uskallettiin silti ylittää!

Hautakin oli kovin hurja :D

Kuvaaja ei aina pysyny ihan perässä

WE ARE BACK!

Hyvää kannattaa odottaa. -Suomalainen sananlasku

© Riia Hyvönen

Blogi on elänyt lähes 4 (!!) vuotta hiljaiseloa johtuen erinäisistä syistä kuten kirjoittajan totaalinen ajanpuute, laiskuus ja meille ei yksinkertaisesti ole tapahtunut mitään sairastelua ja tallinvaihtoa kummempaa. Jos joku meidän sairasteluista kirjaa on pitänyt, niin nyt voi samalle listalle selkä- ja jalkavaivojen lisäksi laittaa allergian, astman ja ähkyherkkyyden. Olemme kohta kaksi vuotta asuneet ihanalla Hattulan ratsastuskeskuksella, josta löytyy mahtavan porukan lisäksi maneesi ja upeat maastot. Lisäksi aivan naapurissa on Suontaan kartano, jossa olemme aiemmin käyneet valmennuksissa niin tasaisella kuin maastoesteilläkin.

En rupea kertomaan kuulumisiamme koko 4 vuoden ajalta (koska niitä tuskin kukaan jaksaisi lukea), mutta käyn nopeasti muutaman tapahtuman läpi tästä lähimenneisyydestä, jotka ovat vaikuttaneet siihen että meidän treenaminen ja tekeminen on muuttunut jälleen hieman systemaattisemmaksi. Olen jopa mennyt ääneen sanomaan, että toiveena on vielä edes yhdet kenttäkisat papparaisen kanssa! Ainiin, Konsta on tosiaan saanut jo lempinimen papparainen, onhan hän päässyt arvostettavaan 16 vuoden ikään. Herrasmiesmäisyyttä, itsepäisyyttä ja harmaita karvoja on herra saanut päähänsä, mutta ne eivät ole menoa haitanneet, pikemminkin päinvastoin.

Kävimme toukokuussa pitkästä aikaa kisoissa. Kohteeksi valikoitui helposti naapurin Suontaan kartanon koulukilpailut. Kävimme yhdellä (!) koulutunnilla ennen kisoja ja pari kertaa harjoittelin rataa yksinäni. Puolustelin osallistumistani surkean valmistelun osalta sillä, että lahjattomathan ne harjottelee. Emme ole siis koulutunneilla käyneet reiluun vuoteen ja jokainen tietää kuinka helppo on pysyä siellä mukavuusalueella kun harjoittelee yksin, eikä tiedossa ole mitään tavoitetta..

No mutta mitenkäs niissä kisoissa sitten kävikään! Konsta oli aivan mahtava papparainen, menimme helppo C:1:n ja prosenteilla 66,5 %! Ja tämähän riitti ei enempää eikä vähempää kuin ensimmäiseen sijaan! 

© Riia Hyvönen

Tästä "huikeasta" menestyksestä innostuneena päätin vihdoinkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja ottaa taas jotain järkeä tähän meidän treenaamiseen. Onhan Konsta siis kokoajan ollut aktiivisessa liikutuksessa, mutta se on koostunut lähinnä maastoilusta ja silloin tällöin olemme käyneet tunneilla, mutta ei siinä ole ollut mitään muuta päämäärää kuin hevosen liikutus ja kuskin stressinhallinta.

Esteitä olemme hypänneet aktiivisemmin kuin pitkään aikaan. Papparainen on ollut niin innoissaan ja niin tärkeänä kun on päässyt lempipuuhansa pariin <3 Estekorkeudet eivät ole päätä huimanneet, korkeimmillaan ollaan taidettu mennä 80 cm rataa. Haluamme kuitenkin ottaa rauhassa ja menemme esteitä maksimissaan kerran viikossa, ettei papparainen rasitu liikaa. Kouluvalmentaja meillä on vielä hakusessa, joten se puoli odottaa vielä aktivoijaa. Edelleenkin astma on kiusana, joten harrastamme täysin sen ehdoilla. Joskus on hyviä pätkiä ja joskus taas joudutaan himmaamaan. Tärkeintä kuitenkin että Konstalla on kaikki hyvin <3 Ilokseni voin sanoa että jatkuvasti kuulemme kehuja kuinka hyvässä kunnossa Konsta on, joten emme ole ihan metsään sen liikutuksessa menneet. Kiitos tästä kuuluu myös tallityöntekijöiden hyvälle hoidolle!

Olemme innostuneet treenaamisesta niin, että menin mielenhäiriössäni ilmottautumaan Suontaan maastoestetreeneihin, joissa olimme viime viikonloppuna! Mutta siitä kerron lisää seuraavassa päivityksessä ;)

En lupaa että kirjoitusaktiivisuuteni tästä nyt kummoisesti muuttuu, mutta sen lupaan ettei toista 4 vuoden taukoa ainakaan tule. :) 

© Riia Hyvönen

Esteratsukosta koulutuuppareiksi?

Ollaan ihan tietoisesti jätetty este hyppelöt vähän vähemmälle ja keskitytty tuohon koulupuoleen oikein huolella. Yritetaan esteitä sitten uudestaan kun laukka rupeaa rullaamaan paremmin ja saadaan mun selkä parempaan kuntoon. Kemppaisen Minna on käynyt muutaman viikon ajan meidän tallilla pitämässä tunteja ja vitsit mitä edistystä on tapahtunut! Tässä alkaa oikeasti olemaan jo lajin vaihto lähellä :D

Käytiin myös sunnuntaina 10.11. kokeilemassa 3 vuoden koulukilpailutauon jälkeen miltä se meno tuntuu kouluaitojen sisällä. Jokeran seurakoulukisat sattui ohjelmistoon mukavasti ja kun kotonakin harjoitukset alkoi sujumaan, niin en voinut vastustaa kiusausta. Mentiin sitten kokeilemaan Helppo C:1. Keli oli aivan kamala ja Konsta reppana jännitti maneesia aika paljon. Mutta rata meni yllättävän hyvin! Saatiin tuomarilta elämäni ensimmäinen kasikin! Sekaannusten jälkeen (mun pisteet oli ensin laskettu väärin :D) meidän tulokseksi tuli 66,5% ja sijoituttiin viidenneksi! Oltiin sen luokan paras suokki! Jipii! :) Pieniä onnistumisia, mutta tästä sai niin paljon motivaatiota omaan treenaamiseen. Juuri tämmöstä onnistumista tässä ollaan nyt kaivattukin :')

Eli koulutreenit jatkuu ja innolla jo odotan koska päästään uudestaan kouluradalle! Ehkä ens kerralla uskaltaa jo helppoa B:tä kokeilla? :D

Treeni-intoa kaikille kaamokseen! ;)

Ylä- ja alamäkiä

Mikähän siinä on kun asiat ei ikinä voi mennä putkeen yhtä päivää pidempään..?

Harjoituksissa meni vielä hyvin..

Voidaankin palata reilu kuukausi taakse päin kun innoissani odotin Suomenhevosten kuninkaallisia. Treenit oli menny jees ja edessä oli "helpot" luokat 80 ja 90. No tietenkin meidän tuurilla iskee sitten sadepäivä koko kisapäiväksi ja Konstan sen verran hyvin tunnen, että sehän ei märällä kelillä liiku mihinkään, varsinkaan nurmipohjalla. No, koska tässä ei vielä ollut tarpeeksi katastrofin aineksia, menin pamauttamaan selkäni pahemman kerran verryttelyssä. Aluksi vain vihlo ja särki, mutta kun tuli 80 radan aika ja oltiin hetki vaan seisottu ja odoteltu vuoroamme, alkoi ihan jumalaton kipu. En saanut jalkojani toimimaan kunnolla ja melkein tippa linssissä lähdin laukkaamaan radalle. En jälkeenpäin muista radasta oikeastaan yhtään mitään, koska kipu on ollut niin kamala että olen tainnut vain keskittyä sen sietämiseen. Sen verran muistan että kiellettiin pihalle ja kun pääsin radalta ulos harmitti niin paljon että vaikka sattui niin perkeleesti, oli pakko vielä pari hyppyä ottaa verkkakentällä. Sen jälkeen lähdinkin ambulanssiin. Siellä nyt ei selvinnyt mitään sen kummosempaa, sain tuen selkään ja kipulääkkeitä, mitkä eivät kumpanenkaan auttanut yhtään mitään. (BTW, ekaa kertaa pääsin käyttämään kisoissa ambulanssin palveluita :D) Oli kuulemma satanut koko tuon ajan ihan kaatamalla, mutta en ollut mitään huomannut kun selkä oli niin kipeänä.. No, kinkkasin sitten autolle ja nähtiin parhaaksi että jätetään se 90 väliin, koska märkä derbykenttä ainakin Konstan kanssa vaatii niin paljon ratsastusta, johon en tämän selän kanssa kyennyt. Peruttiin lähtö ja häivyttiin paikalta. Se ilta meni täysin kipulääkkeiden voimalla, toivoin että olisi vaan revähdys joka helpottaisi yöunien jälkeen.

No, seuraavana aamuna en veinannut päästä sängystä ylös. Jalat ei edelleenkään kantaneet kunnolla ja kipu oli aivan kamala. Sain jotenkin aikaiseksi ajettua autoni keskussairaalalle päivystykseen. 5 tunnin tuskaisen odottamisen jälkeen (voitte vaan kuvitella sen selkäkivun kanssa oliko pinna pikkasen kireellä :D) pääsin vihdoin lääkärille. Tutkimuksissa ja röntgenkuvissa paljastui että välilevyn pullistumahan se oli.. Lääkäri määräsi pari päivää sairaslomaa ja pikkasen vahvemmat kipulääkkeet. Kun kysyin että eikö tähän ole mitään muuta apukeinoa niin kannustava vastaus oli: "Kyllähän noita välillä leikataan, mutta harvemmin. Soita sitten uudestaan kun on paskat housussa." Että näin :D No, hevosen selkään en varmaan viikkoon päässyt ja kipuun söin panacodeja n. 4-5 kappaletta päivässä. Pikku hiljaa se alkoi parantua, mutta kyllä vieläkin se vähän juilii. Että siinä meni tämä kisasyksy aivan perseelleen..

Syksy ja sänkkäri <3

Nyt ollaan taas melkein normaalissa arjessa, käydään kerta viikkoon estetunnilla ja eilen käytiin ekaa kertaa Minna Kemppaisen koulutunnilla ja oli muuten huippua! Muutenkin koulupuoli on alkanut sujua paljon paremmin kun esteet. Taidetaan vaihtaa lajia?

Ei tässä oikein enää uskalla suunnitella eikä hehkutella mitään, koska kaikki näyttää kuitenkin menevän penkin alle. Vanha kunnon sanonta: Älä huoli, kyllä se siitä vielä v*tuiks menee, pitää meidän kohdalla pelottavan hyvin paikkansa :D

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

Kesäkuulumisia 2

Huhhuh, päivitys aktiivisuus on ollut taas omaa luokkaansa..

Harjoituksissa Suontaalla heinäkuussa

Tässä on kerennyt tapahtua vaikka mitä :) Valkeakosken kisojen jälkeen käytiin suontaalla harjoittelemassa maastoesteitä ja elokuun alussa oltiin samaisen paikan maastoestekisoissa tyyliarvostelussa. Oltaisiin vissiin sijoituttu ilman yhtä "ylimääräistä" volttia, jonka takia vähennettiin -1 pistettä. Poni oli ihan liekeissä, mutta yksi kohta hämäsi ilmeisesti liikaa liikaa ja jouduttiin ottamaan siitä sitten se yksi miinus piste.. Mutta oli hauskaa vaihtelua mennä maastoesteitä tyyliarvostelulla! Tuli hyviä kommentteja ja Konstaa kehuttiin positiiviseksi hevoseksi.

Suontaan maastoestekisat

Eilen oltiin sitten Riihimäellä seuraestekisoissa kokeilemassa miten se metri menee kisatilanteessa. 90 cm meni upeasti tuplanollana ja sijoituttiinkin. Metrikin lähti hyvin liikkeelle, mutta sitten ilmeisesti kenkä irtosi kakkosesteellä ja jarrut lähti pohjaan.. Ei ollut kyllä omassa ratsastuksessakaan kehumista, jäin vain matkustelemaan ja jätin Konstan yksinään isoilla oksereilla, joten kieltohan siitä tuli. Ja toinen perään. Saatiin kuitenkin jatkaa rata loppuun ja ihan kivasti se meni ilman yhtä kenkääkin, tosin huomasin sen vasta kun olin selästä alas tullut. Mutta aivan mahtava tuo poni kyllä on! Tarvitaan vaan tooodella paljon enemmän harjoitusta, koska tänä kesänä hypyt on jäänyt todella vähälle. Harmittaa oikein itseäkin, mutta kerkeehän tässä vielä. Ponnusta ei ole kiinni noiden esteiden yli pääseminen, pahin ongelma taitaa olla kuskin pään sisällä..

Rataestetreenit kotona

Tänään tulee kengittäjä lyömään irronneen kengän takaisin ja päästään taas jatkamaan harjoituksia! Perjantaina mennään ypäjälle suokkiviikonlopun luokkiin. Harjoituksen puutteen takia mennään vain luokat 80 ja 90. Kai sitä aina välillä saa pysyä mukavuusalueellakin? ;)

Jiiiihaaaa!

Kesäkuulumisia

Matkalla laitumelle

Kesä kuluu sellaista vauhtia että heikompaa hirvittää! Päivityksiä ei hirveästi ole tullut, koska ei ole oikein mitään kerrottavaakaan ollut.. Vähän kisojen jälkeen alkoi taas Konstan takapää oireilla.. Meni onneksi fysioterapeutin hoidoilla ohi, mutta jäipähän taas parit kisat välistä. Tuntuu ettei mitään enää uskalla suunnitella, koska pieleen kaikki menee kuitenkin!

No, nyt ollaan taas paremmassa kunnossa ja ollaan päästy hyppäämäänkin taas. Eilen rakennettiin äitin kanssa pieni maastoesterata tuohon tallin ohitse menevälle soratielle ;) Esteiksi laitettiin tuoleja, risuja, lautoja ym. Oli kyllä hitsin hauskaa! Ja näki kuinka Konstakin oikein innostu :') Mut ihan ymmärrettävää, nää oli meiän kesän ekat "maastoesteet"! Toivotaan nyt että vihdoinkin päästäis loppukausi yhtäjaksoisesti treenaamaan!

ps. Kesä on ihmisen parasta aikaa!




Kisakausi avattu!

No nyt on vihdoinkin meiänkin kisakausi korkattu! :) Ja ompahan mahtava fiilis! Kyllä meidät vaan on luotu kisailemaan, on se sen verran kivaa. Ja Konstastakin huomasi kuinka se oli taas sairastelujen jälkeen oma ihana itsensä ja vilisti korvat tötterössä pitkin rataa :')

Oltiin perjantaina Heidin estetunnilla ja jo siellä tuli hyvä fiilis siitä, että eiköhän me aleta olemaan kisakunnossa. Alla muutama kuva hyppelyistä. Pienet muurilaatikot okserin alla oli ihan liian jänniä pienelle suokkipojalle.. ;)

Mutta takaisin tähän kisapäivään. Aloitimme tosiaan kisakautemme ihan vain seurakisoista, luokkana oli 90 cm ja paikkana Valkeakosken ratsastuskeskus. Halusin tietää että miten meiltä esteradan meno kaikkien näiden sairasteluiden ja astmojen jälkeen oikein sujuu. Suurin jännitys oli että jaksaako reppana koko rataa ja painaako mielessä vielä viime vuoden jalkakivut ja kieltelyt.. Mutta pelko oli turha! Poni oli taas oma ihana itsensä ja meni reippaasti ja siististi koko radan läpi. Luokka oli aikaratsastusluokka, mutta me haettiin puhdasta ja tasaista rataa ja hyviä hyppyjä. Ja niitähän me saatiin! Ei taidettu ihan sijoittua, mutta tärkeintä oli että saatiin kummallekin nyt hyvä mieli ja nyt voidaan sitten palata takaisin aluetasolle :) Super fiilis! Ihana poni, ihana laji, ihana kesä, ihanaaa  ♥

Harmi ettei nyt kisoista tullut kuvia, mutta ehkä sitten seuraavista :)