Esteratsukosta koulutuuppareiksi?

Ollaan ihan tietoisesti jätetty este hyppelöt vähän vähemmälle ja keskitytty tuohon koulupuoleen oikein huolella. Yritetaan esteitä sitten uudestaan kun laukka rupeaa rullaamaan paremmin ja saadaan mun selkä parempaan kuntoon. Kemppaisen Minna on käynyt muutaman viikon ajan meidän tallilla pitämässä tunteja ja vitsit mitä edistystä on tapahtunut! Tässä alkaa oikeasti olemaan jo lajin vaihto lähellä :D

Käytiin myös sunnuntaina 10.11. kokeilemassa 3 vuoden koulukilpailutauon jälkeen miltä se meno tuntuu kouluaitojen sisällä. Jokeran seurakoulukisat sattui ohjelmistoon mukavasti ja kun kotonakin harjoitukset alkoi sujumaan, niin en voinut vastustaa kiusausta. Mentiin sitten kokeilemaan Helppo C:1. Keli oli aivan kamala ja Konsta reppana jännitti maneesia aika paljon. Mutta rata meni yllättävän hyvin! Saatiin tuomarilta elämäni ensimmäinen kasikin! Sekaannusten jälkeen (mun pisteet oli ensin laskettu väärin :D) meidän tulokseksi tuli 66,5% ja sijoituttiin viidenneksi! Oltiin sen luokan paras suokki! Jipii! :) Pieniä onnistumisia, mutta tästä sai niin paljon motivaatiota omaan treenaamiseen. Juuri tämmöstä onnistumista tässä ollaan nyt kaivattukin :')

Eli koulutreenit jatkuu ja innolla jo odotan koska päästään uudestaan kouluradalle! Ehkä ens kerralla uskaltaa jo helppoa B:tä kokeilla? :D

Treeni-intoa kaikille kaamokseen! ;)

Ylä- ja alamäkiä

Mikähän siinä on kun asiat ei ikinä voi mennä putkeen yhtä päivää pidempään..?

Harjoituksissa meni vielä hyvin..

Voidaankin palata reilu kuukausi taakse päin kun innoissani odotin Suomenhevosten kuninkaallisia. Treenit oli menny jees ja edessä oli "helpot" luokat 80 ja 90. No tietenkin meidän tuurilla iskee sitten sadepäivä koko kisapäiväksi ja Konstan sen verran hyvin tunnen, että sehän ei märällä kelillä liiku mihinkään, varsinkaan nurmipohjalla. No, koska tässä ei vielä ollut tarpeeksi katastrofin aineksia, menin pamauttamaan selkäni pahemman kerran verryttelyssä. Aluksi vain vihlo ja särki, mutta kun tuli 80 radan aika ja oltiin hetki vaan seisottu ja odoteltu vuoroamme, alkoi ihan jumalaton kipu. En saanut jalkojani toimimaan kunnolla ja melkein tippa linssissä lähdin laukkaamaan radalle. En jälkeenpäin muista radasta oikeastaan yhtään mitään, koska kipu on ollut niin kamala että olen tainnut vain keskittyä sen sietämiseen. Sen verran muistan että kiellettiin pihalle ja kun pääsin radalta ulos harmitti niin paljon että vaikka sattui niin perkeleesti, oli pakko vielä pari hyppyä ottaa verkkakentällä. Sen jälkeen lähdinkin ambulanssiin. Siellä nyt ei selvinnyt mitään sen kummosempaa, sain tuen selkään ja kipulääkkeitä, mitkä eivät kumpanenkaan auttanut yhtään mitään. (BTW, ekaa kertaa pääsin käyttämään kisoissa ambulanssin palveluita :D) Oli kuulemma satanut koko tuon ajan ihan kaatamalla, mutta en ollut mitään huomannut kun selkä oli niin kipeänä.. No, kinkkasin sitten autolle ja nähtiin parhaaksi että jätetään se 90 väliin, koska märkä derbykenttä ainakin Konstan kanssa vaatii niin paljon ratsastusta, johon en tämän selän kanssa kyennyt. Peruttiin lähtö ja häivyttiin paikalta. Se ilta meni täysin kipulääkkeiden voimalla, toivoin että olisi vaan revähdys joka helpottaisi yöunien jälkeen.

No, seuraavana aamuna en veinannut päästä sängystä ylös. Jalat ei edelleenkään kantaneet kunnolla ja kipu oli aivan kamala. Sain jotenkin aikaiseksi ajettua autoni keskussairaalalle päivystykseen. 5 tunnin tuskaisen odottamisen jälkeen (voitte vaan kuvitella sen selkäkivun kanssa oliko pinna pikkasen kireellä :D) pääsin vihdoin lääkärille. Tutkimuksissa ja röntgenkuvissa paljastui että välilevyn pullistumahan se oli.. Lääkäri määräsi pari päivää sairaslomaa ja pikkasen vahvemmat kipulääkkeet. Kun kysyin että eikö tähän ole mitään muuta apukeinoa niin kannustava vastaus oli: "Kyllähän noita välillä leikataan, mutta harvemmin. Soita sitten uudestaan kun on paskat housussa." Että näin :D No, hevosen selkään en varmaan viikkoon päässyt ja kipuun söin panacodeja n. 4-5 kappaletta päivässä. Pikku hiljaa se alkoi parantua, mutta kyllä vieläkin se vähän juilii. Että siinä meni tämä kisasyksy aivan perseelleen..

Syksy ja sänkkäri <3

Nyt ollaan taas melkein normaalissa arjessa, käydään kerta viikkoon estetunnilla ja eilen käytiin ekaa kertaa Minna Kemppaisen koulutunnilla ja oli muuten huippua! Muutenkin koulupuoli on alkanut sujua paljon paremmin kun esteet. Taidetaan vaihtaa lajia?

Ei tässä oikein enää uskalla suunnitella eikä hehkutella mitään, koska kaikki näyttää kuitenkin menevän penkin alle. Vanha kunnon sanonta: Älä huoli, kyllä se siitä vielä v*tuiks menee, pitää meidän kohdalla pelottavan hyvin paikkansa :D

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

Kesäkuulumisia 2

Huhhuh, päivitys aktiivisuus on ollut taas omaa luokkaansa..

Harjoituksissa Suontaalla heinäkuussa

Tässä on kerennyt tapahtua vaikka mitä :) Valkeakosken kisojen jälkeen käytiin suontaalla harjoittelemassa maastoesteitä ja elokuun alussa oltiin samaisen paikan maastoestekisoissa tyyliarvostelussa. Oltaisiin vissiin sijoituttu ilman yhtä "ylimääräistä" volttia, jonka takia vähennettiin -1 pistettä. Poni oli ihan liekeissä, mutta yksi kohta hämäsi ilmeisesti liikaa liikaa ja jouduttiin ottamaan siitä sitten se yksi miinus piste.. Mutta oli hauskaa vaihtelua mennä maastoesteitä tyyliarvostelulla! Tuli hyviä kommentteja ja Konstaa kehuttiin positiiviseksi hevoseksi.

Suontaan maastoestekisat

Eilen oltiin sitten Riihimäellä seuraestekisoissa kokeilemassa miten se metri menee kisatilanteessa. 90 cm meni upeasti tuplanollana ja sijoituttiinkin. Metrikin lähti hyvin liikkeelle, mutta sitten ilmeisesti kenkä irtosi kakkosesteellä ja jarrut lähti pohjaan.. Ei ollut kyllä omassa ratsastuksessakaan kehumista, jäin vain matkustelemaan ja jätin Konstan yksinään isoilla oksereilla, joten kieltohan siitä tuli. Ja toinen perään. Saatiin kuitenkin jatkaa rata loppuun ja ihan kivasti se meni ilman yhtä kenkääkin, tosin huomasin sen vasta kun olin selästä alas tullut. Mutta aivan mahtava tuo poni kyllä on! Tarvitaan vaan tooodella paljon enemmän harjoitusta, koska tänä kesänä hypyt on jäänyt todella vähälle. Harmittaa oikein itseäkin, mutta kerkeehän tässä vielä. Ponnusta ei ole kiinni noiden esteiden yli pääseminen, pahin ongelma taitaa olla kuskin pään sisällä..

Rataestetreenit kotona

Tänään tulee kengittäjä lyömään irronneen kengän takaisin ja päästään taas jatkamaan harjoituksia! Perjantaina mennään ypäjälle suokkiviikonlopun luokkiin. Harjoituksen puutteen takia mennään vain luokat 80 ja 90. Kai sitä aina välillä saa pysyä mukavuusalueellakin? ;)

Jiiiihaaaa!

Kesäkuulumisia

Matkalla laitumelle

Kesä kuluu sellaista vauhtia että heikompaa hirvittää! Päivityksiä ei hirveästi ole tullut, koska ei ole oikein mitään kerrottavaakaan ollut.. Vähän kisojen jälkeen alkoi taas Konstan takapää oireilla.. Meni onneksi fysioterapeutin hoidoilla ohi, mutta jäipähän taas parit kisat välistä. Tuntuu ettei mitään enää uskalla suunnitella, koska pieleen kaikki menee kuitenkin!

No, nyt ollaan taas paremmassa kunnossa ja ollaan päästy hyppäämäänkin taas. Eilen rakennettiin äitin kanssa pieni maastoesterata tuohon tallin ohitse menevälle soratielle ;) Esteiksi laitettiin tuoleja, risuja, lautoja ym. Oli kyllä hitsin hauskaa! Ja näki kuinka Konstakin oikein innostu :') Mut ihan ymmärrettävää, nää oli meiän kesän ekat "maastoesteet"! Toivotaan nyt että vihdoinkin päästäis loppukausi yhtäjaksoisesti treenaamaan!

ps. Kesä on ihmisen parasta aikaa!




Kisakausi avattu!

No nyt on vihdoinkin meiänkin kisakausi korkattu! :) Ja ompahan mahtava fiilis! Kyllä meidät vaan on luotu kisailemaan, on se sen verran kivaa. Ja Konstastakin huomasi kuinka se oli taas sairastelujen jälkeen oma ihana itsensä ja vilisti korvat tötterössä pitkin rataa :')

Oltiin perjantaina Heidin estetunnilla ja jo siellä tuli hyvä fiilis siitä, että eiköhän me aleta olemaan kisakunnossa. Alla muutama kuva hyppelyistä. Pienet muurilaatikot okserin alla oli ihan liian jänniä pienelle suokkipojalle.. ;)

Mutta takaisin tähän kisapäivään. Aloitimme tosiaan kisakautemme ihan vain seurakisoista, luokkana oli 90 cm ja paikkana Valkeakosken ratsastuskeskus. Halusin tietää että miten meiltä esteradan meno kaikkien näiden sairasteluiden ja astmojen jälkeen oikein sujuu. Suurin jännitys oli että jaksaako reppana koko rataa ja painaako mielessä vielä viime vuoden jalkakivut ja kieltelyt.. Mutta pelko oli turha! Poni oli taas oma ihana itsensä ja meni reippaasti ja siististi koko radan läpi. Luokka oli aikaratsastusluokka, mutta me haettiin puhdasta ja tasaista rataa ja hyviä hyppyjä. Ja niitähän me saatiin! Ei taidettu ihan sijoittua, mutta tärkeintä oli että saatiin kummallekin nyt hyvä mieli ja nyt voidaan sitten palata takaisin aluetasolle :) Super fiilis! Ihana poni, ihana laji, ihana kesä, ihanaaa  ♥

Harmi ettei nyt kisoista tullut kuvia, mutta ehkä sitten seuraavista :) 

Kavioliitossa 7 vuotta!

Kuvien © Niina Virtanen 

Ratsastus + Salitreeni = TOIMIII!

Kevätpusu © Niina Virtanen

Tulipahan taas koulutunnilla huomattua että kyllä se salitreeni vaan kummasti auttaa ratsastuksessa! Meillä on Konstan kanssa ollut tässä vähän valmennustaukoa kun reppana alkoi kuukausi sitten kärsiä astmasta :/ Nyt ollaan saatu sekin kuriin ja toivotaan että pahimmat oireet on takana päin. Tänään oltiin taas parin viikon tauon jälkeen koulutunnilla, ja vielä ihan yksityistunnilla. Vuosi takaperin olisin kuollut kyseiselle tunnille, mutta nyt ei oikeastaan tuntunut missään. Kehonhallinta on myös noussut aivan uudelle tasolle! Siis aivan mahtavaa huomata kuinka iso muutos omaan ratsastukseen oikein on tullut! Suosittelen siis lämpimästi kaikille aktiivisille ratsastajille kuntosalitreenauksen lisäämisen omaan kunto-ohjelmaan. Ja siihen jos vielä pystyy lisäämään aerobista liikuntaa ja vähän keskivartalonhallintaa parantavia lajeja, kuten kahvakuulaa tai joogaa/pilatesta, niin avot!

Jos jotain kiinnostaa mun henkilökohtainen treeniohjelma, niin voin siitä joskus jonkun pätkän kirjoitella :)

Vitsit mitkä fiilikset ton koulutunnin jälkeen! Pitäisköhän meiän vaihtaa lajia..? :D

© Niina Virtanen

Luontoretkeilyä ja kuulumisia

Meidän parantumisprosessi on vähän aaltoillut, välillä ollaan menty puhtaasti ja välillä taas ei. Nyt ollaan kuitenkin jo melkein normaalissa liikutuksessa, ja toivotaan nyt että ne sairastelut olisivat vihdoinkin takana! Nyt on kunnon kengätkin jalassa, joten enää ei kengityksen pitäisi aiheuttaa harmia.

Routa-ajat ovat nyt pahimmillaan ja maastoillessa saakin mennä kieli keskellä suuta kun varoo routakuoppia.. Onneksi löydettiin hyvä pitkä pätkä missä ei ole ollenkaan routavaurioita! Ollaan päästy laukkailemaan ja nyt yritetään pikkuhiljaa nostaa kuntoa entisille tasolle.

Ollaan nyt kahtena peräkkäisenä päivänä käyty maastoilemassa ja molemmat reissut ovat olleet oikeita eläinten bongaamisreissuja :D Ollaan nähty monia monia eri lintuja muutamien metrien päästä, muun muassa kurkia, fasaaneja ja joutsenia sekä kaksi peuraa on jouksennellut meitä karkuun. Kiikarit ens kerralla mukaan! :D

Miia - lumikääreiden mestari!

Tarvitseeko tähän enää muuta sanoa.. :D

Joko nyt saa masentua?

Ja juuri kun luultiin että ollaan jo parempaan päin menossa.. Kenttä olisi jo täysin sula ja kuiva, mutta meillä vaan sairastelu jatkuu! Ontuminen alkoi pääsiäisenä uudestaan ja eläinlääkärin ohjeiden mukaan otettiin takakengät kokonaan pois. Takakaviot olivat todella kipeät, hyvä jos antoi vanhat kengät edes ottaa pois. Nyt ollaankin sitten oltu kaksi viikko ilman takakenkiä. Onneksi kenttä on ollu sula jo pitkään, joten ollaan vähän päästy ilman satulaa käpyttelemään pehmeälle kentälle. Mutta täysin puhtaasti on nyt mennyt ilman kenkiä! Oikea takanen vaan turposi pari päivää sitten hieman, mutta ei arista sitä ja turvotus laskee liikuttaessa. Kengittäjän pitäisi tulla tällä viikolla laittamaan takaset KUNNOLLA. Eri kengittäjä kuin viimeksi, nyt meidän luottokengittäjä on onneksi jo palannut sairaslomalta.

Alkaa vaan pikkusen omistajien kärsivällisyys loppua kolme vuotta jatkuneiden sairaslomien vuoksi. Ja jos tällä kertaa tosiaan syynä oli viallinen kengitys, niin miten voi sattua näin huono tuuri! Muutenkin melkein puolet vuodesta vietetään sairastellen niin sitten vielä kaupan päälle lisää lokaa niskaan. Huoh, pitäisi varmaan siirtyä johonkin stressittömämpään harrastukseen, kuten pitsinnypläykseen.. Hevoseton on huoleton vai miten se nyt meni?

Valoa kohti!

Pikkuhiljaa alkaa pojun liike olemaan puhdasta. Sen verran muutoksia aiempiin diagnooseihin tuli, että ontuminen johtui todennäköisesti kengitysvirheestä (kavio-ontuma).. Tuo kun on niin pirun tarkka siitä että kengitys menee ihan nappiin ja nyt meidän oma luottokengittäjä on ollut sairaslomalla ja ollaan jouduttu käyttämään vieraampaa kengittäjää. Mutta pääasia että nyt ollaan jo menossa valoisampaan suuntaan ja ehkä päästään pääsiäisenä jo kunnolla treenaamaan, jee! :)

Saikkua pukkaa..

No, kerettiinhän me jo ihan liian hyvään vauhtiin treenauksen kanssa, joten johan tässä oli pienelle saikun pätkälle paikka. Tai toivotaan että jää pieneksi pätkäksi.

Sunnuntaina maastossa Konsta alko ontumaan oikeeta takasta. Välillä ei ontunu niin pahasti ja välillä taas oli ihan kolmijalkanen. Kävelytin sen kotiin ja tutkin jalat huolella, mutta mistään ei löytynyt turvotusta tai lämpöä. Kylmäsin kuitenkin varmuuden vuoksi takaset. Maanantain THE miraclemaker Tuulia käsitteli Konstan. Lihasjumeja ei löytynyt ja nyt oli ristiselkäkin hännänvetojen ja -taivutteluiden ansiosta paremmassa jamassa, jee! Käveli puhtaasti, mutta jäykästi. No, tiistaina sitten juoksutin, ja virtaa pojassa oli kun pienessä kylässä. Käveli edelleen puhtaasti. Juoksutuksessa riehu ja veti semmosta pukkilaukkaa että ei taas oltu köyhiä eikä kipeitä. Mutta sitten se ontuminen alkoi taas. Liikutuksen jälkeen otj tuntu vuohisen alapuolelta ehkä hiukan lämpimämmältä ja turvonneemmalta, joten kylmäsin sen taas. Eli se on todennäköisesti nyrjähtänyt se otj, joten loppuviikko kävelyä, kylmäystä ja kipulääkekuuri. Toivotaan että menee näillä ohi ja päästään pian taas treenauksen makuun!

Lumi on hyvä kylmäysmateriaali ;)

Edistystä?

No, miltä näyttää, onko jotain edistystä tapahtunut? Kuvien välissä 2 kuukautta.

Ylhäällä joulukuu 2012 ja alhaalla helmikuu 2013

Omasta mielestäni aika pienessäkin ajassa tapahtunut muutoksia! Etupainoisuus vähentynyt, turpa siirtynyt luotiviivan eteen ja kuskin könötys vähän helpottanut. Tosin noi kädet on vieläkin ihan hirveet, niille on nyt tehtävä jotain!

Blogi uudistunut!

Blogi koki pitkästä aikaa hieman ulkoasumuutoksia ja vaihtuipa samalla nimikin. Nykyään blogi kantaa nimeä Konstaillen, itse päätähtensä mukaan. ;) Konstapolle.com poistui nyt käytöstä ja piakkoin tänne blogiin on tulossa enemmän materiaalia, mitä aiemmin löytyi sieltä. Toivottavasti tykkäätte! :)

Kuvia Suskin kouluvalmennuksesta!

Vähän kuvia sunnuntain koulutunnilta :) Tulossa vielä lisää kun saadaan kuvat omalta kameralta. Näiden kuvien © Niina Virtanen / niinamaria.kuvat.fi/ !

Kuskin ilmeet on jotain ihan kamalaa...