GPS-kellottelua ja huippunopeuksien testaamista

Kuten aiemmin uhkasinkin, kävin gigantista ostamassa Garminin GPS-kellon. Onneks jäljellä oli enää naisten malleja, joten nyt rannetta koristaa söpö harmaa-vaaleanpunainen GPS-kello ;) Sykevyön kanssa saan siitä hyvän treenikaverin myös juoksupoluille.

Lauantaina unohdin ottaa kellon tallille mukaan! Äiti sai lainaan yhden yksäreistä, koska sen omistajat olivat lomailemassa Itävallassa. Menimme ns. "Teuron lenkin", joka on vähän reilu 12 kilometriä ja sen kiertämiseen menee noin tunti 20 minuuttia. Hauskaa oli, vaikka Konstan maastokaverilta veinasi vähän kunto loppua :)

Sunnuntaina (eli tänään) muistin ottaa kellon mukaan! Matkassa oli sama hevonen, mutta ratsastajana oli Maria. Koska eilen oli pitkälenkki, päätettiin tänään mennä vähän lyhyempi, mutta haluttiin koittaa miten kello toimii, eli olihan lenkkiin yksi kiitolaukkapätkä sovitettava ;) Takasin päin tullessa pistettiin sitten hanat auki! Kello näytti parhaimmillaan melkein 40 km/h! Ja maassa oli kuitenkin jonkun verran lunta! Mielenkiintoista tietää että kuinka lujaa sitä oikein mennäänkään. Eli todellakin GPS-kellosta tuli meidän vakio kaveri maastoillessa!

Mahdollisuus vaikuttaa ratsastuskilpailuihin!

Hei nyt kaikki kilpailijat, varikkotiimiläiset, kisajärjestäjät ja talkoolaiset vastaamaan SRL:n järjestämään ratsastuskilpailukyselyyn! Jos vaikuttamisen mahdollisuus ei kiinnosta niin kenties edes palkinnot, sillä vastanneiden kesken arvotaan 10 kpl lippuja Finnderbyyn ja 3 kpl lippuja HIHS:in.

Kyselyn sivuille pääset TÄSTÄ!

Lumimyrskymaastoilua motivaatiota etsiskellessä

Kuten varmasti monelle muullekin, on minullekin iskenyt pieni motivaation puute. Tiedän että pikkuhiljaa pitäisi alkaa treenailemaan kohti kevään ensimmäisiä kisoja, mutta kentälle meno tuntuu niin ylitsepääsemättömältä.. Maastoon meno tuntuu paaaaaljon houkuttelevammalta ja juuri sen takia sinne nyt viikonloppunakin eksyimme, sekä lauantaina ja sunnuntaina. En usko että maastoilu on mikään kovin huono vaihtoehto, koska tuntuu että Konstankin motivaatio kentällä (ainakin yksin mentäessä) on melko lähellä nollaa. Otamme nämä maastoilut kunnonkasvattamisen kannalta: Pitkissä laukkapätkissä kasvaa samalla Konstan kunto kenttäkisoja ajatellen ;)

Tästä innostuneena pieni motivaation pilkahduskin löytyikin: Me aloitetaan meidän treenaminen kunnonkohotuksesta! Eli en aio kentällä mennäkään väkisin vääntämään mitään, koska siitä tuskin tulee kummallekaan minkäänlaisia onnistumisen tunteita. Maastoilu on muutenkin liian aliarvostettua. Maastossa hevonen liikkuu paljon paremmin eteenpäin ja maastoillessa pystyy harjoittelemaan lähes samoja asioita kun kentälläkin. Meillä ainakin jokaiseen maastoreissuun kuuluvat taivuttelut, pienet väistöpätkät ja tempon muutokset kaikissa askellajeissa. Epätasaisessa maastossa myös hevosen tasapaino paranee. Talvella oman lisänsä tuo lumihanki. Näillä perusteluilla aiomme nyt hyvällä omalla tunnolla maastoilla sen minkä kerkeämme ja toivotaan että Konsta on ensi kesänä superkunnossa :D

Ja koska sydämmeltäni olen insinööri ja tykkään teknisistä vempaimista, on myös tekninen ulottuvuus upotettava treenamiseen. Niimpä aion käydä Gigantista ostamassa Garmin urheilukellon, joka sattuu olemaan tällä hetkellä tarjouksessa 129 €. Kellossa on mukana GPS, joten sillä pystyy mittaamaan matkaa ja nopeutta. Näin pystytään laukkapätkissä ylläpitämään oikeata nopeutta, jota myös kenttäkisoissa vaaditaan. Hihhei, odotan jo innolla seuraava maastoa! ;)

Lääkärin tuomio..

Lääkärin tuomio tuli tällä kertaa kuskille eikä nelijalkaiselle. Mun selkä on jo pitkän aikaa ollut todella kipeä, mutta olen sen aina vaan pistänyt istumatyön piikkiin. Viime viikolla vihdoinkin otin itseäni niskasta kiinni ja menin lääkärille, koska kivut alkoivat muuttua kokoaika pahemmaksi. Pääsinkin heti röntgeniin ja lisäksi otettiin kaikki mahdolliset testit reumakokeesta tulehdusarvoihin. Tänään lääkäri sitten soitti lopulliset tulokset: Reuma-arvot ovat ihan normaalit, mutta selässäni on skolioosi, eli selkäni on kiero kun korkkiruuvi.. Sain lähetteen fysikaalisiin hoitoihin ja luojan kiitos ne menevät työterveyden piikkiin. Mutta hyvä että löytyi näihinkin kipuihin joku selitys. Samalla tuli myös selitys siihen, miksi mun lantio on vino ja oikea hartia aina vasenta hartiaa alempana. Ratsastuksessakin on ollut todella vaikeaa istua suorassa. Onneksi saan muuten jatkaa elämää ihan normaalisti, tosin selkä tulee koko loppuelämän jollakin tapaa oireilemaan, mutta hei, pikkuvikoja :D

Konsta = Kiltti = Kipeenä?!

Konsta oli aivan liian kilttinä koko viikonlopun! Perjantaina kävin maastoilemassa Reetan ja Artsin kanssa. Konsta käyttäyty koko ajan ihan liian nätisti, eikä maastossakaan tullu niitä kaikkein pahimpia hösötyksiä. Lauantaina sama meno jatku. Menin kentällä muutamaa pientä estettä. Konsta sekoaa esteistä AINA jossain vaiheessa, mutta nyt ei sekoamista tullut. Sunnuntaina käytiin taas maastossa Reetan ja Artsin kanssa. Vauhtia riitti, mutta jälleen kerran se ylimääräinen hösötys puuttui. Laukattiin jopa rauhallista laukkaa KOTIIN PÄIN! Alkaa epäilyttämään että mikä ihme mättää, joko Konstan on oltava kipeä tai sitten se on vihdoinkin aikuistunu! Ruumiinlämpöä en ratsastuksen jälkeen voinut mitata, mutta se on kyllä tänään tehtävä. Muuten vaikuttaa ihan terveeltä, liikkuu puhtaasti eikä aristanut mistään kohdin hoidettaessa.

Viikonloppuna tutkiskelin vanhoja videoita Konstasta ja löytyihän arkistoista hienoa videon pätkää mun ja Konstan ihka ensimmäisistä estekisoista ;) Tämä oli siis ensimmäinen kerta kun Konstalla hypättiin vieraassa paikassa ja oikeastaan ensimmäinen kerta kun mentiin kunnon kokonainen rata. Ollaan me ehkä viidessä vuodessa vähän edes kehitytty? :D

Palelua + Arvonta

Viime viikko toi mukanaan aika huikeita pakkaslukemia, hrrrr... Liikuttaminen suuntautui lähinnä maaston puolelle, koska täytyyhän nuo ihanat pakkashanget vielä hyödyntää ennen kuin suojakelit alkaa ;)

Kaikki osallistumaan Taipaleen tilan arvontaan! Huippupalkinnot!

Pakkasmaastoilua

Viikonloppu menikin maastoillessa. Teki kyllä hyvää kummankin mielenterveydelle, koska ei vaan yksinkertaisesti jaksa aina nyhjätä kentällä. Metsäteistä suurinosa oli auraamatta ja täynnä ihanaa pehmeätä pakkaslunta, joten saatiin samalla hyvää hankitreeniä! Konstastakin näki miten se nautti! Yleensä vauhtivaihde on löytynyt vasta kun käännytään kotiin päin, mutta nyt vauhtia riitti joka suuntaan..

Lauantaina satutin selkäni, joten sunnuntain maastoilu meni ajoittain pikkaisen... kröhöm.. hallitsemattomasti :D Maastoesteitä varten oon opettanu Konstalle, että kun oon kevyessä istunnassa, niin silloin laukataan reippaampaa laukkaa ja kun istun alas, niin Konsta alkaa himmaileen ja tulee takaisin kontrolliin. Mun selkähän oli tietysti sen verran vieläkin kipeenä etten pystyny istumaan alas laukassa, joten meno olikin sen mukaista.. Hyvä että sai pojukin vähän purettua ylimäärästä energiaansa ;D Toivotaan että selkäkivut menee ohi ja päästään pian taas treenaileen kunnon teholla!

Vuosi 2011 tiivistettynä

Kevään vietimme Lappeenrannassa Ratsuniemessä maneesitallilla. Alkuvuodesta lähinnä maastoiltiin (paljon ja lujaa :D) ja käytiin Iinan pitämillä tunneilla ja lisäksi valmentauduttiin esteissä Sanna Backlundin ohjauksessa. Sannan hankalat tehtävät pistikin meidät oikein kunnolla töihin, mutta paljon kiitosta saatiin Konstan hyppykapasiteetista ;)

Helmikuun puolessa välissä poika alkoi taas liikkua epäpuhtaasti.. Backlundin estetunnilla huomasin että nyt ei poju liiku ihan normaalisti ja oikeata laukkaa ei pystynyt säätelemään ollenkaan. Jätettiin valmennus kesken koska huomasin selvästi että kaikki ei ole kunnossa. Siitä alkoikin sitten muutaman viikon kävelytys ja vasta maaliskuun lopussa päästiin menemään kunnolla. Hieronnat ja akupunktio auttoivat tässäkin probleemassa, joten taas oli varmaankin kyseessä revähdys tai pahempi lihasjumi. Käytiin erityisen paljon maastossa että poju pääsis kunnolla avaamaan paikkojaan. Ja oikein komeita pätkiä mentiinkin pitkin itärajan metsiä!

Huhtikuussa palattiin taas normaaliin valmennusrytmiin. Käytiin muutamalla tunnilla ja Dominique Barthelaixin estevalmennuksessa. Pitkä tauko hyppäämisessä oli taas ladannu poikaan aikamoisesti energiaa.. Tuon Dominiquen valmennuksen jälkeen nimittäin kädet oli verillä, sen verran sai poikaa pidättää :D Siis ihan oikeasti verillä, nahat lähti kokonaan molemmista käsistä nimettömän ja pikkurillin välistä.. Huhtikuun lopussa muutettiin Lappeenrannasta LOPULLISESTI, koska mulla loppui opiskelut (lopputyö tosin vielä jäljellä). Tosin ei ikinä sais sanoo että lopullisesti ;) Kovasti jäätiin kaipaamaan Lappeenrannan ihania hevosihmisiä! Paljon uusia, toivottavasti elinikäisiä kavereita sieltäkin tuli, mistäs sitä koskaan tietää vaikka sinne suunnille vielä joskus eksyisi.. ;) Konsta muutti Tuulokseen Ratsutalli Verrattomalle aivan uuteen upeaan talliin. Samaisessa tallissa sekä minä että äiti ollaan aloitettu ratsastus sekä kilpaileminen. Paikkaa pitää Sari Kettunen joka kilpailee kansallisella tasolla sh-ruuna Tähti Ohjuksella, tuttu parivaljakko kenttäkisoista ja mm. Suomenhevosten estekuninkaallisista. Itse olen kisaillut Ohjuksella sen ensimmäiset kisat vuonna 2004  ;)

Dominiquen valmennuksessa huhtikuussa
(c) Essi Parviainen

Tuokokuussa aloitimme kisakauden. Edellisistä kisoista olikin kerennyt vierähtämään jo vuosi! Kisat olivat Alaspäässä Hämeenlinnassa. Menimme 80 ja 90 ja ysikympissä sijoituimme toiseksi.

Ekat kisat vuoden tauon jälkeen
(c) Irene Nylander

Seuraavat kisat olivatkin heti viikon päästä ensimmäisistä. Takkulassa alkoi suomenhevosille tarkoitettu cup-kilpailu Challenge Häme niin esteissä kuin kuolussakin. Osallistuimme estepuolen cuppiin tasolla 90 cm. Ensimmäinen osakilpailu meni aika nappiin, saatiin puhdas rata ja sijoituttiin ensimmäisiksi. :) Alla video kyseisistä kisoista. Huomatkaa tuntemattoman vanhan pariskunnan kommentit: "No nyt tulee voittaja!" "Nyt on menoa ja meininkiä!" :D Mun varikkojoukko sai hyvät naurut ;)



Hyvän alkukauden jälkeen pitikin sitten jo mennä plörinäksi.. Aulangon osakilpailu Challenge Hämeessä olivat kesäkuun puolessa välissä. Muuten rata oli mennyt hyvin, mutta sarjalle tullessa unohdin kokonaan ratsastaa ja tein vielä huonon tien niin tottakai meidän epä-automaatti-Konsta vetäisi kakkososasta ohi.. Aina ei voi mennä nappiin, ei edes joka kerta.

Aulangon osakilpailu
(c) Lotta H. / Haituva

Kesähelteissä jatkoimme treenailua melko normaaliin tahtiin ja maastoiltiin paljon. Tuolla meidän tallilla on aivan mahtavat maastot! Vähän joutuu hiekkaista autotietä kulkemaan että pääsee kunnon reiteille, mutta eipä oo paljon meidän menoa haitannut :) Heinäkuun alussa kävimme kaksi kertaa Suontaan kartanolla maastoestetreeneissä. Koska treenit meni niin hyvin niin menin pölhöpäissäni ilmoittautumaan samaisen paikan aluekenttäkilpailuihin.. Ei olla Konstan kanssa ikinä tuttaria menty, joten lievästi sanottuna oli pikkasen paskat housussa.

Maastoestetreeniä
(c) Sanna Paajanen

Pari päivää ennen meidän ekaa tuttaria oli kuitenkin Messilässä Challenge Hämeen kolmas osakilpailu. En muista koska viimeksi olisi noin kuumassa kelissä joutunut ratsastamaan! Auringossa oli vähintää 28 astetta ja ilma oli todella hiostava. Toi keli vei jopa Konstasta ylimääräisen hösötyksen pois.. Saatiin puhdas rata ja sijoituttiin toiseksi. Tämän osakilpailun jälkeen olimmekin cupin johdossa.

(c) Emma Vuolle

Messilän osakilpailu
(c) Annu S.

24.7.2011 koitti sitten mun kauhun hetket.. Vuorossa oli siis Hattulassa Suontaalla tuttari. Onneksi suurin osa kilpailun esteistä oli tuttuja ja paikka myös tuttu, joten se hieman helpotti jännitystä. Koulustartti oli heti aamulla kukonlaulun aikaan. Koulu meni meiltä ihan ok, sijoitus koulun jälkeen taisi olla 7/30, eli ei mikään paha. Rataesteet päästiin puhtaasti, joten siitäkään ei tullut sijan pudotusta. Iltapäivällä koittikin sitten se kaikkein eniten jännitetty osuus, nimittäin maasto-osuus.. Verkassa poika oikein puhkui energiaa ja syöksyi kaikille verkkaesteille. Harmi vain että juuri ennen meidän suoritusta tuli kauhea sadekuuro joka teki pohjasta niljakkaan liukkaan. Onneksi jännitys hävisi heti kun päästiin paahtamaan Konstan kanssa itse suoritusradalle :) Poika meni niin hienosti ja tehtiin estevirheetön suoritus ♥ Harmi vain ettei minulla vielä tuolloin ollut kenttäratsastajan kelloa, joten aikavirheitä tuli jonkin verran, tiputtaen meidät sijalle 12 (ilman aikavirheitä oltaisiin oltu kolmansia!). Mutta olin niin ylpeä pojusta! Hienohienohieno poju ♥ Kun loppu verkkailtiin niin yksi nainen tulikin siihen kehumaan että ompas mulla upea hevonen. No onhan se ;)

Seuraava koitos olikin sitten Ypäjän kisaviikolla, nimittäin alue harraste. Koulu ei mennyt ihan nappiin, mutta rataesteet mentiin jälleen puhtaasti. Maasto-osuus myös estevirheittä ja aikakin meni tällä kertaa nappiin, kiitos kenttäratsastajan kellon ;) Sijoituttiin seitsemänneksi! Jee, meidän eka sijoitus kenttäkisoissa!

Ypäjän kenttäkisat
(c) Heidi Lammi

Ypäjän kenttäkisojen jälkeen poju pääsi lähes kahden viikon kesälomalle tyttöystävänsä Annapelin kanssa. Elokuun loppupuolella olikin sitten vielä Challenge Hämeen Finaali Tampereella Niihamassa. Paria päivää ennen kisoja kävimme hakemassa Konsta pois laitumelta ja aloitettiin treenit kevyesti. Itse kisat ei menny ihan nappiin. Mulla oli vähän keskittyminen hukassa ja ei Konstakaan ihan hereillä ollut. Niimpä me mentiin munaamaan heti ensimmäinen este ja oltiin melkein naamallaan. Loppu rata menikin sitten ihan ok kun kumpikin oli tuon sähläyksen ansiosta hieman herännyt. Toi möhläys tiputti myös meidät estepuolen cupissa toiselle sijalle. Silti olin ihan tyytyväinen :) Saatiin 75 euron lahjakortti Hevosväylälle, Horzen sadeloimi, hierontalahjakortti ja mitähän muuta vielä.. Hierontaa ei tosin käytetty (onneksi), koska saatiin kuulla että kyseinen hieroja ei ole pätevä ja on aiheuttanut useammallekin hevoselle sairauslomia..

Syyskuussa kävimme kauden viimeiset kisat. Viimeisistä ensimmäisenä vuorossa olivat Suomenratsujen Kuninkaalliset Ypäjällä. Konstakin sai kerrankin matkustusseuraa kun mukaamme lähti tallinpitäjän tytär Henni Hilton Ilolla. Ja koska koko kesä oltiin aika hyvin säilytty kuivina kisapäivät, niin tottakai kuninkaallisissa piti alkaa satamaan vettä.. Ja sitähän satoi.. ja satoi.. ja satoi. Verryttelykentät oli aiiiivan litimärkiä, kuraa lensi niin paljon että mun kypäräkin oli ihan kurassa! Esteluokat olivat molemmat (90cm ja kansallinen 100 cm) derdykentällä, joka sekin oli aika pahassa kunnossa. Konsta kun ei märkien kelien ystävä ole, arvata saattaa että nämä kisat ei ihan nappiin menny.. Hienosti poju silti yritti, vaikka aika pahasti muutaman kerran jalat lipsukin alta (vaikka meillä oli kunnon nurmihokit). Saatiin silti ensimmäinen metrin rata kisoissa alle + ensimmäinen kansallinen! ;)

Suomenratsujen kuninkaalliset 2011
(c) Emmi Talonpoika

Kauden viimeiset kisat olivatkin sitten Hämeen Aluemestaruudet. Verryttelyluokkana menimme 95 cm tyyliarvosteluna. Ja sen voin sanoa että oli kyllä muuten ensimmäinen JA viimeinen kerta kun tyyliarvosteluun osallistun. Sen verran syvältä ja poikittain se oli. 95 mentiin puhtaasti, mutta tuomareitten mielestä Konstalla ei ole hyvä laukka, joten se tiputti meidän tyylipisteitä.. Aluemestaruusluokka 100 cm oli varmaan parhaimpia ratoja mitä ollaan Konstan kanssa tehty! Laukka oli tosi ponnekasta ja mulla oli ihan mahtava flow radalla. Tuntu siltä että ois eteen laitettu sitten metrinen tai 140 cm este niin yli lennetään! Harmi vaan että yksi este tuli alas. Mitään virhettä ei tehty, kunhan vaan yksi puomi tuli alas.. Harmitti sinänsä, koska ois ollu kiva nähdä miten oltais pärjätty uusinnan aikakisailussa.. No, ehkä sitten ensi vuonna ;)

(c) Juulia Suuriniemi

(c) niinamaria.kuvat.fi

Kisakauden saldona oli siis 9 eri kilpailua ja 5 sijoitusta. Itse olen kauteen tyytyväinen, koska päästiin nousemaan muutama taso kilpailiju-urallamme. Kisakauden jälkeen poju vietti vähän aikaa hieman rauhallisempaa aikaa treenauksen osalta, mutta silti sillä viikoittain kävimme Sarin pitämillä tunneilla ja kolmen viikon välein Laineen Sepon pitämissä estevalmennuksissa. Jolukuun alussa jalkaongelmat alkoivat taas vaivaamaan.. Liike oli taas epäpuhdasta. Kuukauden päivät siinä melkein meni että päästiin taas normaalisti menemään.

Toivotaan että jalkaongelmat ois jo mennyttä elämää ja saatais rauhassa treenata kohti ensi kauden koitoksia. Treeni-intoa kaikille blogin lukijoille! ;)

(c) Irene Nylander

Uusi vuosi, uudet kujeet

Blogi jälleen elänyt hiljaiseloa, koska itse lomailin muutaman viikon Thaimaan tropiikissa. Kun lähdin vuoden vaihteessa, satoi vettä ja oli 5 astetta plussaa, ja kun tulin takasin, oli lunta parikymmentä senttiä ja pakkasta yli 10 astetta! Jes, tätä mä oon odottanutkin! Maneesittomana tallina ollaan jo vähän odoteltukin että koska tulee kunnon talvikelit, koska loppu vuoden kenttä oli milloin peilijäässä, milloin taas oiva alusta mutapainille.. Loman ajan äiti liikutti Konstaa ja kävivät myös tunnilla ekaa kertaa äitin nilkan murtumisen jälkeen! Olivat jopa kerran esteitä hypänneet tunnilla. Konsta oli kuulemma ollut kuin mikäkin vammaisratsu, niin nätisti ollut koko loman :) Kiva tietää että siltäkin sentää edes se puolikas herne tuolta korvien välistä löytyy..

Tuktuk-taksilla pääsee! Ja poppi soi.. 

Eilen tiistaina kävin katsomassa Konstaa ensimmäisen kerran loman jälkeen. Vähän rauhallisemmin piti ottaa kun koko loman ajan kiusannut flunssa/kuume kiusaa edelleen.. Poika oli jo otettu sisälle syömään heiniä ja heti se innoissaan nosti päänsä ylös ja korvat tötteröllä ihmetteli että mitäs sä akka täällä teet? Ja hetihän sen oli testattava että kumpis meistä onkaan sitten se pomo, rupes nimittäin uhittelemaan kun menin hoitoboksin kanssa karsinaan. Eipä siihen tarvittu kun 2 sanaa että asia oli taas selvillä: nyt loppu. Tais olla poju vähän luokkaantunu kun olin hylänny sen pariksi viikoksi kokonaan.. Kovasti sitä kiinnosti mun tekemiset, oli kokoajan pakko kyyläillä mitä mä sen karsinassa puuhailin.

Ratsastus sujui ilman mitää kokeiluja, poju oli itseasiassa nöyrempi kuin ennen mun lomalle lähtöä! On ne siis jotain hommia äitin kanssa tehnyt ;) Kentälle oli jäänyt pari estettä joten alkuverkkailun jälkeen päätin muutaman hypyn ottaa. Ja hetihän se hösötys alkoi.. Missä se äitin kanssa niin "rauhallinen" vammaisratsu oikein oli?! (toim. huom, Konstan rauhallinen ei välttämättä vastaa kaikkien käsitystä rauhallisuudesta :D) Pientä ristikkoa ja pientä lainetta hypättiin halkaisijoilla ja ai että kun jalat nousi! Toivotaan että hyvät kelit jatkuu pitkään ettei enää jokaista estehyppelyä tarvitse aloittaa tommosilla ihme loikilla..

Maisemaa paratiisisaarelta

Nyt alkaa sitten kuntokuuri sekä ratsulla että kuskilla! Edessä siis paljon hikisiä tunteja maastossa laukkailessa ja monia märkiä metrejä uimahalissa. Kauden 2012 tavoitteena on saada pari starttia tuttarissa ja sijoituksia harrasteessa. Koulupuolella haetaan tasaisuutta muotoon ja jos tänä kautena saataisiin aikaan jo pieniasteinen kokoaminen..? Rataesteillä haetaan alle lisää 100cm ratoja ja loppukaudesta tavoitteena on päästä edes yksi 110cm. Siinä meidän tavoitteet tiivistettynä. :) Ainiin! Sain lahjaksi sen paljon toivomani agility kirjasen! Eli kunhan vaan saadaan kentälle kunnon aidat niin tavoitteena on myös esittää pienimuotoinen agilityesitys Konstan kanssa ensi syksynä! Huom, pienimuotoinen :D

Näin kevyellä ruokavaliolla sitten loppuvuosikin, eikö?

Voisin vielä väkertää jonkinlaisen tiivistelmän viime vuodesta valokuvien kera jos vain jotakin semmoinen kiinnostaa?

Könkkäjalka-Konsta

Pahoittelut pitkästä päivitystauosta, mutta eipähän tässä ole mitään suurempaa uutisoitavaa ollut. PAITSI että Konsta alkoi tuossa marraskuun loppupuolella liikkumaan epäpuhtaasti. Ei mitään suoranaista ontumista, mutta selvästi huomaa että vasen takajalka ei astu niin hyvin kun otj. Tilattiinkin melkein heti meidän luotto-fysioterapeutti Konstalle, mutta sinnehän oli tietysti kuukauden jonotus. Viime viikolla Anna-Kaisa vihdoinkin pääsi Konstaa käsitelemään. Takaosasta löytyi selkeä paikka revähdykselle. Se selittäisi myös tuon epäpuhtauden.. Lääkkeeksi kevyttä liikutusta niin kauan kun epäpuhtautta esiintyy. Väistöjä ja puomeja saadaan mennä silloin kun liike on puhdasta ja hevonen on lämmitelty hyvin. Muutamia kertoja ollaan puomeja päästy menemään ja väistöjä ollaan menty ihan säännöllisesti.

Harmillistahan tässä on se että meiltä jäi taas kerran kenttäratsastuksen aluevalmennukset väliin, koska ei päästy katsastuksiin :( Kun saadaan poju kuntoon niin täytyy vaan seurata aluevalmennusten treenikalenteria jos johonkin valmennuksiin mahduttais. Toivotaan ettei nyt vaan pitkity pojun paraneminen :( Treenit oli jo niin kivalla mallilla!

Yllätys estetunti + himo hevosagilityyn!

Äiti on vihdoin saaanu kipsin pois jalastaan ja pääsi itse ajamaan tallille Konstaa katsomaan. Konstahan olikin puunattu kokonaan kun itse pääsin töistä tallille. Ja sopivasti oli alkamassa estetunti, joten menin kysäsemään että vieläkö yhdet riiviöt mahtuis mukaan ja niinhän me mahduttiin ;) Alkuviikon kentät oli ihan jäässä, mutta heti kun maat suli niin tuli paniikki että nyt täytyy hypätähypätähypätä, koska kohta ei taas tiedä että koska seuraavan kerran pääsee esteitä menemään.. Konstalla riitti _hieman_ virtaa.. Mutta hyppäs tosi hyvin pikku radan pätkän kun oli niin innoissaan ;) Lopuks en saanu sitä millään muuten rauhottuun kun että tulin alas satulasta ja kävelyttelin.. Pitkästä aikaa se oli kun tikittävä aika pommi..

***

Hitsit kun kiinnostais alottaa Konstan kanssa hevosagilityn harjoittelu! Innostuin kun löysin tästä suomenkielisen kirjan, kirjaa myydään ainakin täällä 20 euron hinnalla. Vaatisi tosin aika paljon harjoittelua ennenkuin Konstan saisi menemään edes noita helpoimpia ilman narua, mutta olis se aika upeeta jos sais edes sen verran yhteystyön pelaamaan. Suurimman ongelman saattaa tuottaa Konstan keskittymiskyky yhteen asiaan kerrallaan, joka on siis täysin olematon ;)



Täytyy varmaan kirjoittaa joulupukille jos se tois mulle tuommoisen kirjan ja hieman kärsivällisyyttä Konstan oikkujen kestämiseksi ;)

Kuvahaaste!

Emme henkilökohtaisesti saaneet haastetta, mutta Lauran blogista otin omakätisesti haasteen vastaan ;) Jotain mielenkiintoista tekemistä tällekin synkälle maanantaille!

1. Aukaise neljäs tiedostokansio, jossa säilytät kuviasi.
2. Aukaise kansion neljäs kuva ja julkaise se blogissasi.
3. "Selitä" kuva.
4. Haasta kolme muuta bloggaajaa.

 

 Kyseessä on kuva vuoden 2008 Suomenhevosten kummajaisten verryttelystä Hessi-Tallilta Urjalasta. Kyseiset kisat ovat edelleenkin kaikkein karmeimmat missä olen ikinä ollut! Matka kilpailupaikalle kesti pari tuntia. Konstan kanssa ei kovin monia kisoja vielä oltu keretty käydä ja nämä taisivat olla ensimmäiset aluekisamme. Luokat olivat muistaakseni 80 ja 85 cm. Koko sen ajan kun kisapaikalla olimme satoi kokoajan! Välillä kaatamalla, välillä vähän vähemmän. Verkkakenttä ja kisakenttä olivat molemmat täysin veden vallassa. Molemmissa luokissa lähtöjä oli ihan kiitettävä määrä, joten odottelua oli paljon. Ja meidän suorituksethan meni ihan penkin alle.. Konsta on aina inhonnut märkää keliä ja jokaikinen kisa joka ollaan sateessa/märässä jouduttu ratsastamaan on mennyt ihan plörinäksi. Että siinä mulla oikein kaiken sään kestävä suomiputte! Vai pitäisikö sanoa että neiti? :D 80 tuli virheitä perusradalla ja 85 tuli meidän ensimmäinen hylsy kieltojen takia. Radalla oli muuri, eikä me tietenkään oltu vielä konstan kanssa ikinä hypätty mitään kiinteää estettä ;) Ja tuskin tarvitsee enää mainita että oltiin ihan läpimärkiä kun päästiin kotiin? Ei voi muuta sanoa kun että p*ska reissu mutta tulipahan tehtyä ;) Jostain kumman syystä ei olla tuon jälkeen enää Kummajaisiin lähdetty, vaikka eihän tuo tietenkään kisajärjestäjien syy ollut että noista kisoista huono maku suuhun jäi.

En haaste ketää erikseen, ottakoot kaikki haasteen vastaan jotka eivät tätä vielä ole tehneet ;)

Estetunteilua

© Karla Koponen

Tää mun blogin pitäminen on taas vaihteeksi tooodella aktiivista.. No, eipä meidän elämään tosin mitään kummempaa kuulukaan :)

Viime viikon tiistaina Konsta sai rokotuksen, joten pari päivää oltiin ihan kevyellä liikutuksella. Perjantaina meillä olikin sitten jo Laineen Sepon estevalmennus. Tästäkin ollaan niin montaa mieltä että saako hevosta liikuttaa miten rokotuksen jälkeen. Jotkut pitää viikon loman hevosella, jotkut taas jatkaa liikuttamista ihan normaalisti. Itse olen aina pitänyt 2-3 kevyttä päivää, ja näiden jälkeen jatkanut ihan normaalisti. Eikä ikinä ole kenelläkään meidän hevosista vielä mitään tullut. Mutta takaisin tuohon perjantain estetuntiin. Aloitettiin laukkapuomityöskentelyllä, jossa puomit oli kaarevalla uralla. Pikkuhiljaa puomien ensimmäistä ja viimeistä puomia alettiin korottaa esteeksi. Meille hirveän hankala harjoitus, koska konsta kuumenee aina kun harjotus on vähänkin hankala, joten meidänvauhtihan kiihty puomeilla aika lailla.. Mutta kun esteet puomien alku- ja loppupäässä alkoivat nousta, alkoi kontrollikin löytyä ;) Oli erittäin hankala harjoitus meille, mutta todella opettava! Täytyy sama harjoitus rakentaa joskus itsekseenkin. Tunnin lopuksi hypättiin vielä 2 estettä 3 laukkaaskeleen kilpailuvälillä. Välin keskellä oli vielä yksi puomi laukka-askeleen päässä viimeisestä esteestä. Meni meiltä ihan ok, mutta kerran veinasin TAAS lentää selästä, kun tultiin vikalta esteeltä alas ja huomasin että edessä olikin hevonen.. Konstahan sitten tietenkin loikkasi sivuun kentän nurkkaan ja multa lensi jalustimet ja roikuin jotenkin kaulalla :D Konstahan tietenkin säikähti tätä ja lähti ryntäilemään. Sain onneks tasapainon takasin ja ponin taas hallintaan. Eka kommentti mikä pääs suusta oli että: "P*rkele minähän en täältä enää alas tule!"

© Karla Koponen

Viikonloppuna maastoiltiin ja väännettiin koulua. Maanantaina mentiin tallin estetunneille. Mentiin laukkapuomeja ja jumppasarjamaisia harjoituksia. Konstalla taas riitti intoa.. Tätyy ruveta harkitsemaan ehkäpä vahvempia kuolaimia noille tunneille kun Konsta reppana innostuu aina toisten seurassa.. Yksinään sitä saa potkia kokoajan eteenpäin. Siitä ois kyllä hyvä ravihevonen tullu, kun ei siedä yhtään toista hevosta sen edellä, aina on ohi päästävä ;)

Maakosketusta vol 2

Eihän edellisestä putoamisesta Konstalta kerennyt kulua kun reilu viikko, niin eiköhän se ollut taas jonkun vuoro tulla sieltä alas. Tällä kertaa nakki napsahti mulle. No, viime putoamisesta taitaakin olla aikaa jo kaksi vuotta?

Oltiin siis estetunnilla. Alku sujui ihan hyvin, mutta yhdelle esteelle tuli kummaltakin arviointi virhe. Kentällä ei vielä ollut valoja ja ilta alkoi jo hämärää. En oikein kunnolla nähnyt askelta ja taisi pohkeetkin unohtua siinä samalla. En edes oikein tiedä mitä tapahtu, mutta yhtäkkiä lennän ilmaan ja konsta pepun kautta selälleni maahan. Ei onneks sattunu yhtään, pudistelin vaan hiekat pois vaatteista ja nousin takasin selkään. Konsta reppana se oli taas se joka eniten säikähti :( Mutta nätisti pysähtyi heti kun selästä olin lentäny. Hypättiin sama harjoitus vielä uudelleen muutamaankin kertaan ja hyvin meni. Nyt vasta aamulla rupee huomaamaan että päässä on kuhmu ja selässä hirvee mustelma. Mutta välillä on maakosketuksiakin otettava että oppii jotakin kantapään kautta ;)

Videokooste kesän kisoista!

Mulla oli vähän tylsää ja väsäilin tälläsen pikku pätkän mun ja konstan kisoista viime kesältä :D



ps. Jee, huomenna HIHS!